– Leipäjonoissa on yhä enemmän yksinhuoltajia ja eläkeläisiä, sosiaalineuvos Antero Laukkanen kertoo
24.1.2020 klo 09:48 Politiikka Samuli Rissanen
Kristillisdemokraattien kansanedustaja ja sosiaalineuvoksen arvonimen saanut ruoka-avun ammattilainen Antero Laukkanen arvioi, että nyky-yhteiskuntaa sävyttää tuloerojen kasvu. (Kuva:Samuli Rissanen)
Sosiaalineuvos Antero Laukkanen mukaan leipäjonojen asiakkaiksi kertyy yhä enenevässä määrin pienituloisia yksinhuoltajia ja eläkeläisiä. Tuloerojen kasvu leimaa suomalaistakin yhteiskuntaa entistä enemmän.
Kristillisdemokraattien kansanedustaja ja sosiaalineuvoksen arvonimen saanut ruoka-avun ammattilainen Antero Laukkanen arvioi, että nyky-yhteiskuntaa sävyttää tuloerojen kasvu.
Pienituloiset ihmiset eivät tule palkallaan toimeen ja perusturvan taso on puolestaan niin matala, ettei sillä pärjää. Erityisesti suurissa kaupungeissa leipäjonojet ovat yleistyneet ja pidentyneet.
– Huolestuttavaa on se, että leipäjonoissa on yhä enemmän pienituloisia yksinhuoltajia ja eläkeläisiä. Jos 70-vuotias henkilö joutuu elämänsä lopun käymään leipäjonossa, niin tässä on konkreettinen ongelma, johon pitäisi kahdella kädellä tarttua, Laukkanen sanoo KD-Kompassi-ohjelmassa.
Hänen mukaansa noin 1000 yhteisöä osallistuu ruuanjakoon, joten kyseessä on valtakunnallinen ongelma, vaikka pitkät leipäjonot näkyvätkin erityisesti Helsingin, Espoon ja Vantaan katukuvassa.
– Perusturvan taso on saatava riittävän korkeaksi, tukijärjestelmän yhtenäiseksi ja kokonaisuuteen inhimillinen seuranta niin, ettei tehdä ihmisistä Kelan toimistolla juoksijoita.
Nykyhallituksen tahtotila köyhyyden vähentämiseksi saa Laukkaselta myönteisen vastaanoton.
– Olen tyytyväinen tavoite- ja tahtotilaan. Suunta on oikea, mutta taso ei ole riittävä, hän kommentoi hallitusohjelmaa tältä osin.
Laukkanen on itse arvioinut, että kuilu perusturvan varassa elävillä on noin 300-400 euroa suuruinen. Se pitäisi kattaa, jotta ei tarvitsisi käydä leipäjonoissa.
– Kuilu on aika iso, ja tarvittaisiin jokin aikataulu, mihin mennessä se kurotaan umpeen. Se olisi oikea tie, hän uskoo.
Laukkanen kommentoi myös EU-komission minimipalkkaa koskevaa tavoitetta. Suomi suhtautuu muiden Pohjoismaiden tavoin asiaan epäilevästi, mutta Laukkanen on sen sijaan myönteinen aloitteelle.
– Aloite on hyvä, koska asiasta on nyt pakko keskustella. Se tosin pitää paikallisella tasolla säätää. Jokaisella maalla on erilainen tilanne ja palkkataso.
Laukkasen mielestä minimipalkassa on kuitenkin enemmän hyviä kuin huonoja puolia; siksi hän kannattaa lainsäädännön tekemistä Suomeen. Se tasoittaisi tilannetta, kun ihmiselle tulisi tietty vähimmäistulotaso.
– Se tekisi sen, että työmarkkinoilta poistuisi työntekijän hyväksikäyttö, laki tekisi sen rikolliseksi toiminnaksi. Ihminen pystyisi suunnittelemaan elämäänsä, kun tulotaso olisi varma joka kuukausi, Laukkanen listaa minimipalkan hyviä puolia.
Minimipalkka järkeistäisi myös tilannetta, jossa työehtosopimuksia rikotaan jatkuvasti ja parisataa tuhatta ihmistä on kokonaan sopimusten ulkopuolella.
– Köyhyyskuilua saataisiin umpeen eikä jäisi mitään aukkoa paikalliselle sopimiselle maksaa alempaa jostain syystä.
Laukkanen kertoo olevansa ”jonkin verran iloinen” siitäkin, että esimerkiksi Kokoomuksesta Juhana Vartiainen ja Elina Lepomäki ovat kannattaneet aloitetta.
Varsinaista köyhyyttä Laukkanen lähtisi kitkemään yksinkertaistamalla sosiaaliturvajärjestelmää.
– Perusturvan taso on saatava riittävän korkeaksi, tukijärjestelmä yhtenäiseksi ja kokonaisuuteen inhimillinen seuranta niin, ettei tehdä ihmisistä Kelan toimistolla juoksijoita.