Huoliteorialla ei pidä selittää sisäilmaoireita

26.2.2020 klo 21:22 Mielipiteet & Blogit Lukijalta

Kohtaan kuukausittain perheitä, joiden lapset oireilevat koulujen tai päiväkotien sisäilmasta. Vanhemmat ovat yleensä jo pitkään miettineet, ovatko jatkuvien infektioiden, päänsäryn, väsymyksen tai kuumeilun taustalla jokin vakavampi sairaus. Vanhemmat ja lapset ovat oikeutetusti huolissaan tilanteestaan, mutta vain osa on ensi vaiheessa edes osannut yhdistää oireita rakennuksen sisäilmaan. Kun teemme tutkimuksia taustasairauksien poissulusta, ja lopulta päädymme sisäilmavaihtoehtoon, ovat perheet yleensä helpottuneita.

Täten keskustelun vallannut huoliteoria ei käytännön tasolla pidä paikkaansa. Huoli, masennus ja ahdistus ovat luonnollisia seurauksia vaikeasta tilanteesta, eivät ongelman juurisyitä. Ja yllätys, yllätys: oppilailla ja opettajilla oireet helpottavat koulun loppumisen tai vaihtumisen myötä.

Psykologinen tuki on aina hyväksi vaikeassa tilanteessa, mutta pelkällä psykologialla emme saa selittää oireiluja.

Vaikka mikrobiologista ja epidemiologista näyttöä löytyy runsain mitoin, sisäilmaongelmien vaatima taloudellinen panostus kannustaa kieltämään ongelman. Ongelmaan tuleekin aktiivisesti tarttua muun muassa sulkemalla terveyshaittaa aiheuttavia tiloja, tarjoamalla puhtaita tiloja, parantamalla ilmanvaihtoa ja siivousta, korjaamalla vanhaa ja rakentamalla uutta huolella.

Huolissaan pitääkin olla siitä, että päiväkodeissa ja kouluissa altistuu sukupolvi, jolla on mahdollisia vaikeuksia löytää sopivaa opiskelu- ja työpaikkaa aikuisiällä. Huolissaan pitää olla myös siitä, miten sisäilmaongelmaista potilasta kohdellaan. Kuunnellaanko kunnioittaen vai vähätelläänkö asiaa?

Tiina Tuomela
LKT, KD Naiset ry:n puheenjohtaja

Ylös