Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppurainen totesi eduskunnassa, että nyt ollaan tekemässä uutta eurobudjettia, siis EU-budjetin osaksi euromaiden omaa 10-15 miljardin euron budjettia. ”Sitä isot maat Ranska etunojassa mutta muutkin ovat ajaneet”, puolusteli Tuppurainen eduskunnan kyselytunnilla, kun Sari Essayah nosti asian esille.

Ymmärtääkseni Suomi on tällaista eurobudjettia aiemmin vastustanut. Tietenkin Ranskan presidentti Macron mahtavaa EU:n keskusvaltaa janoavan linjansa mukaisesti haluaa isoa EU-budjettia ja sitouttaa kaikki jäsenmaat kasvavaan yhteisvastuuseen. Miksi nyt on annettu periksi Ranskan vaatimuksille? Uuden eurobudjetin järkevyydestä Suomen kannalta en ole nähnyt perusteluja. Pelkään, että yhteisvastuu kasvaa ja Suomelle taas lankeaa maksajan rooli.

Hallituksessa toki ovat Euroopan unionin vallan kasvattamiseen myönteisimmin suhtautuvat puolueet Vihreät, Rkp, Vas. ja Sdp, mutta miten Keskusta voi olla kannattamassa kenties 14 miljardin euron uutta eurobudjettia?

EU:n keskusvallan kasvattaminen, iso budjetti ja määräenemmistöpäätökset ovat jo vuosikymmeniä olleet komission ja parlamentin enemmistön tavoitteita. Suomi on aiemmin niitä vastustanut, mutta enemmistö EU:n elimissä haluaa niitä edistää mm. 9.5. työnsä aloittavan Euroopan tulevaisuuskonferenssin avulla. Tuloksena on luultavasti riita, jonka seurauksena muita tiiviimpää yhteistyötä ajavat maat saavat syyn ryhmittyä Saksan ja Ranskan ympärille. Silloin EU:n jäsenmaat jakautuvat ydinjoukkoon ja ytimestä pois jääviin maihin. Kumpaan ryhmään Suomi silloin suuntaa?

On helppo ennakoida kuinka euromaiden budjetti palvelee tämän muita nopeammin yhdentymään pyrkivän jäsenmaiden joukon tarpeita. Suomi ei ole tähän asti halunnut eriytyvää integraatiokehitystä. Onko hallitus jo varautumassa eriytyvään integraatiokehitykseen ja suuntaamassa Suomea mukaan todennäköisesti Ranskan ja Saksan ympärille syntyvään kasvavan yhteisvastuun ydinryhmään?

Esa Erävalo
Lohja