Alle kaksi viikkoa sitten alakoulussa elettiin vielä ihan normaalielämää. Säätiloiltaan erikoinen talvi alkoi taittua kevään korvalle, ja luokkaretketkin kävivät jo mielelssä. Sitten aloimmekin pestä käsiämme huolella ja useaaan kertaan päivässä. Lapsien sanavarastoon tuli uusi sana, korona. Mitä se tarkoittaa, kuollaanko me kaikki?

Kun joku oli poissa koulusta, mieleen nousi epäilys: sillä on varmaan korona. Ja yhtäkkiä olimmekin tilanteessa, jolloin siirryimme etäopiskeluun, ainakin suurin osa. Arki mullistui täysin. Opettajat joutuivat miettimään opetuksen täysin uusiksi.

Eilen illansuussa kolmoseni saivat Helmen kautta ohjeet tälle päivälle. Illan aikana pystyi kotiväen kanssa vammistelemaan seuraavan päivän opiskelukuviot. Etäopetuksesta vastaa opettaja, kotijoukot ovat tärkeänä huoltoapuna, mahdollisuuksiensa mukaan.

Tehtävien pitää olla riittävän yksinkertaisia, jotta pikkuoppilas selviää niistä itsenäisesti. Samalla niissä olisi hyvä olla aina joku kiva innostava juttu. Mitähän se ope on tälle päivälle keksinyt?

Ope on oppilaita varten, ja yhteydenpidolle täytyy nyt keksiä luovat ratkaisut. Minulla se oli tänään tehtävien kuvaaminen ja lähettäminen opelle. Kyllä siinä open puhelin piippaili monta tuntia. Vastaanotin liikuttavia ja huolella tehtyjä tarinoita, jopa ihastuttavan tanssivideon sekä paljon, paljon sydänhymiöitä.

Näillä mennään eteenpäin. Muuttuvia tekijöitä tulee varmasti eteen. Alkuinnostuskin saattaa hiipua karanteenin jatkuessa. Mutta me selviämme, eikä kaveria jätetä yksin tässäkään tilanteessa!

Hannele Saari
luokanopettaja
Riihimäen kaupunginvaltuutettu (kd)