”Osasin odottaa, että tulee kutsu koronahoitajaksi”

24.4.2020 klo 09:20 Kotimaa Kristiina Kunnas

Sairaanhoitaja Johanna Vähäkainua sitoo vaitiolovelvollisuus, eikä hän saa kertoa yksityiskohtia koronahoitajan työstään. Vähäkainu jakaa kuitenkin tunnelmiaan ja ajatuksiaan koronakriisin keskellä.

– Sain kutsun erään sairaanhoitopiirin kohorttiosastoon, jota oltiin pandemian vuoksi perustamassa, Johanna Vähäkainu kertoo.

Vähäkainulla on sairaanhoitajan tutkinto. Hän on työskennellyt sairaanhoitajan sijaisena.

Ennen koronaosaston avaamista henkilökunnalle oli muutama koulutuspäivä ja pandemiatilanteen ollessa vielä rauhallinen saatiin perehdytystä työhön liittyviin yksityiskohtiin esimerkiksi akuuttipuolella työskenteleviltä kollegoilta.

Ennen koronaosaston avaamista henkilökunnalle oli muutama koulutuspäivä ja pandemiatilanteen ollessa vielä rauhallinen saatiin perehdytystä työhön liittyviin yksityiskohtiin esimerkiksi akuuttipuolella työskenteleviltä kollegoilta.

– Opastus on ollut erittäin pätevää. Olen saanut hyvää neuvontaa ja ohjausta, vaikka koko koronahoito onkin kaikille uutta, Johanna Vähäkainu kiittää.

Hän oli jo ehtinyt miettiä, mitä vastaisi, jos pyyntö koronahoitajaksi tulisi.

– Osasin odottaa ja olin pohtinut, että voisin ehkä itsekin ilmoittautua. Mutta sitten pyyntö tuli.

Johanna Vähäkainu kertoo, että ihmisiä kiinnostaa, millaista koronahoitajan työ on. Hän itse kuvailee sitä niin, että omalla kohdalla päivätyö poliklinikalla muuttui vuorotyöksi, joka on muuten kuin mitä tahansa vuorotyötä, mutta potilasryhmä on erilainen. Sellainen, jota kukaan ei ole koskaan ennen hoitanut.

– Me emme saa siitä tietenkään kertoa mitään yksityiskohtia. Potilaiden yksityisyyden pitää olla täysin suojattua, ja tällä alalla työskentelevien on osattava muutenkin kertoa asioista vain yleisellä tasolla.

Omista tunteistaan ja tunnelmistaan puhuminen on toki sallittua.

– Olen sitä mieltä, että ihmisten pitää saada kuulla myös siitä, millaisia ajatuksia koronahoidossa työskentelevillä on, Vähäkainu sanoo.

– En ole omasta puolestani jännittänyt, sillä olen saanut niin hyvän opastuksen työhön.

– Totta kai jotkin Etelä-Euroopasta tulleet uutiskuvat herättivät levottomuutta. Mutta meillä ei ole törmätty samankaltaisiin ongelmiin eikä hoitopaikkojen puutteeseen.

Johanna Vähäkainu on työskennellyt sairaanhoitajan työssä viiden vuoden ajan. Hän on opiskellut myös yhteiskuntatieteiden maisteriksi.

– Minulla on ollut haaveena, että voisin toimia virkamiehenä tai maisterintutkintoa vastaavassa työssä . Mutta nämä sairaalatyöt ovat antaneet hyvää työkokemusta ja osaamista.

Julkisuudessa on puhuttu hoitoalan ja erityisesti vanhainkotien ja kotihoidon suojavarustepulasta. Vähäkainu kertoo, että epäonninen maskikauppa meni hänelläkin tunteisiin.

– Tuli ajatus, että miten ihmeessä näin pääsi käymään.

– Mutta onneksi suojavarusteet ovat meille riittäneet. Hyvin on meistä huolehdittu, eikä ole jätetty pulaan, Vähäkainu kertoo.

Tosin pandemia on vasta alullaan.

– Kukaan meistä sairaanhoidon ammattilaisistakaan ei tiedä, mistä tässä on lopulta kysymys. Tässä epidemiassa ei ole käypähoitosuosituksia, mutta opimme koko ajan lisää.

– Emme ole siellä yksin, vaan voimme jakaa kokemuksia ja tietoa. Aina on joku kokeneempi kollega tai lääkäri, jolta kysyä neuvoa.

Jos koronakriisi ja koronaosastojen työ pitkittyy, epävarmuuskin lisääntyy.

– Käy mielessä, että saadaanko lomat tänä vuonna pidettyä. Jatkuuko tämä kuukauden vaiko syksyyn tai vielä pidempään.

Pohdinnan hetkenä Johanna Vähäkainu on hieman jännittänyt sitä, miten pärjää sitten, jos tulee jokin yllättävä ja äkillinen tilanne.

– Mutta uskon, että paniikkia ei tule. Haluan ajatella, että me selviämme tästä ja kestämme tämän, kun menemme yhdessä eteenpäin. Me-henki on meillä hoitajilla sekä muiden ammattikuntien kesken vahva.

– Asenne on sellainen, että selviämme tästä. Me-henki on meillä hoitajilla sekä muiden ammattikuntien kesken vahva, koronahoidossa työskentelevä sairaanhoitaja Johanna Vähäkainu sanoo.

”Emme varmasti olleet kunnolla varautuneet”

Koronasairaanhoidossa toimiva sairaanhoitaja Johanna Vähäkainu pohtii, kannattaisiko maskia käyttää yleisillä paikoilla.

– Siitä on monenlaista infoa ja mielipidettä, Kun olen käynyt jonkun riskiryhmään kuuluvan ovella, olen kyllä suojautunut.

– Muuten pidän huolellista käsienpesua ja käsidesin käyttämistä tärkeinä suojakeinoina.

Maskia pitäisi osata käyttää oikein ja sen kanssa toimia oikein.

– Jos kulkee maskin kanssa ja sitten aivastaa maskiin, siihen ei saisi koskea. Pahin on se ajatus, että koskee aivastettuun maskiin ja käsittelee sitten vaikkapa tomaatteja kaupassa, niin oireeton kantaja voi kylvää virusta, Johanna Vähäkainu kuvailee.

Pandemia on nostanut esiin syviä ajatuksia.

– Emme tainneet olla lainkaan varautuneita siihen. Olemme tuudittautuneet sellaiseen kuvitelmaan, ettei meidän elinaikanamme voisi tulla sotatilaa tai isoa kriisiä. Historia toistaa kuitenkin itseään, ja on hyväksyttävä se, että näin voi tapahtua.

Paljon turhaa hössötystä voi jäädä nyt syrjään.

Itsensä on pidettävä kunnossa,  jotta jaksaa hoitotyössä.

– Mutta kyllä se silti pienesti ahdistaa, ettei ystäviä, vanhempia tai sisaruksia voi tavata samaan tapaan kuin ennen pandemiaa. Tärkeiden ihmisten kanssa ei voi nyt olla. Videopuhelu ei korvaa yhdessä vietettyä aikaa.

Vähäkainu kokee olevansa onnekas, kun hänellä on töitä.

– Jos olisi ihan yksin ja ilman töitä, se olisi paha muutos.

Hän kertoo, että tekemistä on riittänyt vapaa-ajalla.

– Luonnossa liikkumisesta on tullut tärkeää. Samoin ihan vaan lepäily sohvalla, kokkaaminen ja arkinen puuhastelu on ollut mukavaa. Itsensä on pidettävä kunnossa,  jotta jaksaa hoitotyössä. Ulkoliikunta on siksi tärkeää.

– On myös hienoa, että netissä on ollut konsertteja ja hengellisiä tilaisuuksia, Johanna Vähäkainu kiittää.

Ylös