– Suomen ei ole pidä osallistua Euroopan investointipankin yhteyteen perustettavaan EU Covid-19-takuurahastoon eikä myöskään työttömyysriskien lieventämisen tilapäiseen tukivälineeseen (SURE). EVM:n kapasiteettia ei tule myöskään avata ehdotetulla tavalla, kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah linjaa.

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja on jättänyt eriävän mielipiteen eduskunnan Suuren valiokunnan asialistalla oleviin uusiin EU-tason rahoitusvastuisiin. Niihin kuuluu Euroopan investointipankin yhteyteen perustettava EU Covid-19-takuurahasto ja työttömyysriskien lieventämisen tilapäinen tukiväline SURE.

EU Covid-19-takuurahastolla on tarkoitus myöntää takauksia pankeille ja kansallisille erityisrahoituslaitoksille, vastatakauksia kansallisille takausohjelmille, tukea pk- ja midcap-yritysten maksuvalmiutta riskirahastojen kautta, ostaa katettuja velkakirjoja liikepankeilta sekä riskirahoittaa erityisesti lääkealan kasvuyrityksiä.

– Nämä takuurahaston eri instrumentit ovat osin epäselviä ja niiden tosiasiallinen hyöty suomalaisille yrityksille on kyseenalainen, Essayah arvioi.

– Nämä takuurahaston eri instrumentit ovat osin epäselviä ja niiden tosiasiallinen hyöty suomalaisille yrityksille on kyseenalainen, Essayah arvioi.

. Esimerkiksi riskirahastojen kautta tapahtuva maksuvalmiuden tukeminen jää toteutustavaltaan avoimeksi. Uusi rahasto ei myöskään paranna Suomen liikepankkien tai Finnveran kykyä tukea pk-sektoria tämän yleiseurooppalaisen takuurahaston turvin, vaan se kierrättää Suomen valtion vastuita EIP:n kautta. Asiantuntijakuulemisessa on tuotu ilmi, että rahasto onkin nähtävä Suomen osalta lähinnä eurooppalaisena solidaarisuushankkeena.

Myös eurooppaoikeuden professori Päivi Laine-Sandberg arvioi tänään (8.5.) Helsingin Sanomissa, että Euroopan ­investointipankin yhteyteen perustettava erillinen 25 miljardin euron covid-19-rahaston hyöty Suomelle on vähäinen, sillä sen on määrä ­antaa korkeariskisiä lainoja etenkin eteläeurooppalaisille yrityksille.

Essayah mukaan rahaston myöntämiin takauksiin liittyy huomattavan korkea riski merkittävään määrään tappioita.

– Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että koronakriisi lisää Suomen valtion luottovastuutapahtumia voimakkaasti ilman uutta rahastoakin mm. Finnveran merkittävän suurten laivanrakennusteollisuuden takausten takia.

– Takausvastuun lisääminen tällaisella korkeariskisellä instrumentilla voi tuoda ongelmia tilanteessa, jossa luottotappioiden määrä kasvaa merkittävästi.

Essayah pitää niin ikään mahdollisena, että uuteen rahastoon pyritään siirtämään kansallisesti kaikkein ongelmallisin lainakanta, jolloin myös EIP:n toimintaan muodostuu maineriski. Toimintatapa poikkeaa hänen mukaansa voimakkaasti EIP:n aiemmasta tavasta hoitaa rahoitusta ja takauksia.

Myös työttömyysriskin vähentämiseen liittyvä mekanismi (SURE) on Essayah’n mukaan hylättävä. Se on käyttötarkoitukseltaan kansalliseen kompetenssiin kuuluva työllisyys- ja sosiaalipolitiinen väline, jossa on perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti valtiosääntöoikeudellisia haasteita.

Ehdotus EVM:n ennakollisen rahoitustuen ehtojen mukauttamiseksi on Essayahin mukaan myöskin ongelmallinen, sillä ehdotettu keskimääräinen laina-aika on mahdollisesti jopa 10 vuotta ja lainaehtoihin ei olla sisällyttämässä talouspoliittista ehdollisuutta.

Tällöin alennettu rahoituksen hinta kannustaa jäsenmaita korvaamaan markkinaehtoista rahoitusta EVM:n rahoituksella.

– Tämä heikentäisi EVM:n kykyä toteuttaa varsinaista kriisinhallintatehtäväänsä. Pitkät laina-ajat ja edullinen hinnoittelu vähentävät takaisinmaksuun kohdistuvaa kokonaisriskiä, mutta aiheuttavat muille euromaille pitkäaikaisia takaus- ja pääomavastuita.

– EVM:n rahoitustuen laina-ajat ulottuvat aina vuoteen 2060 asti. Niinpä EVM:än kapasiteettia ei tule ei tule avata, sillä rajallisen vapaan kapasiteetin sitominen heikentäisi EVM:n edellytyksiä tarjota rahoitustukea kriisin mahdollisesti pitkittyessä.

Essayah muistuttaa, että koronakriisi lisää Suomen valtion luottovastuutapahtumia voimakkaasti. Suomessa valtiontakausten kanta (vuoden 2019 lopussa 60,2 mrd.) on selvästi EU-maiden suurin suhteessa BKT:n.

– Kokonaisarvion puuttuminen kasvavista taloudellista vastuista vaikuttaa siihen, voidaanko koronakriisiin liittyviä järjestelyitä edes pitää perustuslain mukaisina vaarantamatta valtion taloutta.

– Perustuslakivaliokunta on myös kiinnittänyt huomiota siihen, että valtiontakausten antaminen EU-asetuksen toteuttamiseen ei ole asia, josta voidaan oikeudellisesti sitovasti unionin oikeudessa määrätä, Essayah muistuttaa.

Kriisissä on hänen mukaansa ensisijaista tukea jäsenmaiden rahoituksen saatavuuden turvaamista, ja tällöin EKP:n toimet ovat ensisijaisia.

– Yhteisvastuun kasvattaminen merkitsee sitä, että paine tehdä tarvittavat uudistukset heikkenee merkittävästi, ennen kriisiä, kriisin aikana ja kriisin jälkeen. Markkinaehtoisuudesta ei pidä siirtyä yhä kauemmaksi, vaan tämä linja on pidettävä johdonmukaisesti.