– Mitä ihmiselle tapahtuu, jos työpaikka on mennyt alta eikä muut yhteisöt toimi, pohtii perheettömän koronaelämää Tapio Luoma-aho

11.5.2020 klo 17:07 Kotimaa Merja Eräpolku

– Ihmisellä voi olla älypuhelin kaikkine yhteyksineen ja ohjelmineen, mutta mitä niillä tekee, jos ei ole ketään, johon ottaa yhteyttä, pohtii nykyajan yksinäisyyden olemusta Tapio Luoma-aho.

Ilmalan etätyöhuoneessaan KD eduskuntaryhmän avustajana ja Ajatushautomo Kompassin toiminnanjohtajana työskentelevä Tapio Luoma-aho ei ole aivan yksin. Työpöydällä ’katselee’ meikattuja silmiään räpäyttämättä aina tyyni ja hyväntahtoinen mallinukenpää, Isabelletta, joka on näppärä teline esimerkiksi aurinkolaseille.

Lähiperhettä ei Tapio Luoma-aholla ole, vanhemmat ovat kuolleet, eikä sisaruksia syntynyt. Isä, jonka omaishoitajana Luoma-aho toimi joitain vuosia, menehtyi iäkkäänä vuosi sitten.

Eräänlainen laaja perheyhteisö ovat ne lukuisat ystävät, joita miehellä on kyllä paljon. Hän on elänyt myös joitain vuosia kommuunissa. Muutamien kanssa on muodostunut eräänlaisia pitkäaikaisia ’sisarussuhteita’.

Oman perheen puuttuminen on ollut myös kipeä asia. Kun muut työyhteisössä kertovat perhejouluistaan, palauttaa Luoma-aho porukan omaan todellisuuteensa luettamalla ne pikaruokapaikat, joissa on ehtinyt joulujaan viettämään.

– Eniten korona on muuttanut vapaa-aikaa, kun ystävien tapaamiset ovat minimissä.

Ulkoilmaan on pakko päästä, ja metsänhoitaja viettää aikaa puistoissa ja metsiköissä – neljän seinän sisällä olisi tuskallista olla, mikäli koronakaranteeni merkitsisi lockdownia, ulkonaliikkumiskieltoa, joidenkin muiden maiden tapaan.

– Tiedän muitakin yksin asuvia työikäisiä ihmisiä, jotka kokevat tilanteen ahdistavana. Erityisesti juhla-ajat ovat vaikeita, etenkin kun erilaiset pakomahdollisuudet puuttuvat, Tapio Luoma-aho toteaa tuttavapiiristään.

Yksin elävien kannattaisi muodostaa tukiverkokseen muutaman hengen koronayhteisöjä.

Hän toivoisi yhteiskunnalta signaalia siitä, että yksin elävien kannattaisi muodostaa tukiverkokseen muutaman hengen koronayhteisöjä: lähipiirejä, joissa ihmiset tapaavat toisiaan, mutteivat sitten muita. Tämä olisi turvallinen tapa hiljalleen purkaa rajoituksia.

– Itsellä on vähän tällainen muodostunut. On pari ’koronakaveria’, joiden kanssa on noin kerran viikossa käyty kävelyllä.

Kaunotar Isabelletta piristää Tapio Luoma-ahon etätyöpistettä.

Huhtikuun lopulla ystäväporukka kävi pitämässä pihatalkoita Kymen suunnassa Perheniemen kansanopiston pihapiirissä.

– Se viikonloppu oli kieltämättä piristävä, Luoma-aho kertoo.

Maaliskuun puolivälistä alkaen työn ohella myös vapaa-aika on täyttynyt etäyhteyksillä. On syöty etäpäivällisiä ja juotu etäkahveja, pidetty etärukouspiiriä ja -kirjallisuuspiiriä.

– Olemme eri porukoilla järjestäneet monenlaisia etäillanviettoja eri teemojen ympärillä. Etäyhteyksien kautta on päässyt myös uudella tavalla ystävien kotiin. Videopuheluissa on esitelty omaa lähiympäristöä, esimerkiksi lemmikkejä, pihoja, taidetta ja kirjoja.

Hän iloitsee siitä, että esimerkiksi seurakunnat ovat videointien ohella järjestäneet monenlaista, mihin myös pääsee myös aktiivisesti osallistumaan esimerkiksi WhatsAppin ja Zoomin kautta.

– Zoom-puheluun voi liittyä jopa satoja ihmisiä. Kännykän Zoom-sovelluksen avulla voi puhelun koodilla liittyä mukaan melko anonyymisti. Pystyy puhumaan, ja host (ylläpitäjä) voi sammuttaa ihmisten mikrofonin tai perustaa alaryhmiä. Se on ollut hyvä työkalu, Luoma-aho kertoo.

Hän muistuttaa, että osa pärjää korona-ajan rajoitteiden keskellä hienosti. Eristysaika on osoittanut etäyhteyksien, -työn ja -tapaamisten potentiaalin, ja etälaitteet ovat mahdollistaneet monelle sosiaalisesti aktiivisen elämän jatkumisen.

– Kaikilla ei kuitenkaan ole ketään, keneen olla yhteydessä. Yksinäisyystutkija Niina Junttilan sanoin ”Yksinäisyys on sitä, että ympärillä on kaikki mahdolliset keinot verkostoitumiseen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen, mutta ei ketään, johon ottaa yhteyttä”.

– Tykkään siitä, mitä Helsingin kaupunki ja seurakuntayhtymä tekevät, että ihan soitetaan ikäihmisille. Tällaista pitäisi ehkä tehdä enemmänkin. Että lähdetään kohteliaasti, muttei tungettelevaksi tavoittamaan niitä, jotka eivät ole laitteiden kanssa sinut tai oma-aloitteisia niihin tarttumaan.

Yhteiskunnallisten rakenteiden ja palvelujen tulisi tukea ihmissuhteiden syntymistä

Yksin asumisen, elämisen ja yksinäisyyden teemoja Tapio Luoma-aho on pohtinut paljon. Hän vastasi KD:n yksinasuvien ja yksinäisten politiikkaohjelman valmistelusta viime vuonna. Ohjelmassa todetaan muun muassa, että yhteiskunnan rakenteiden ja päätöksenteon tulisi huomioida laajakatseisesti myös ihmisten väliset suhteet ja mahdollisuudet kohtaamiseen. Ihmissuhteiden laatu on eräs mittari, jolla yhteiskuntien hyvinvointia tulisi mitata.

– Yhteiskunnallisten rakenteiden ja palvelujen tulisi tukea ihmissuhteiden syntymistä, Luoma-aho korostaa.

Mitä tapahtuu, kun työpaikka on mennyt alta, vapaa-ajan yhteisöt suljettu ja sosiaalinen kanssakäyminen on kiellettyä?

Hän pohtii, miten ihminen selviää, jos yhtä aikaa päälle kaatuvat työttömyys sekä sen aiheuttamat muut huolet.

– Mitä tapahtuu, kun työpaikka on mennyt alta, vapaa-ajan yhteisöt suljettu ja sosiaalinen kanssakäyminen on kiellettyä? Potentiaalisia stressitekijöitä on nyt ilmassa monia. Joku saattaa kokea nyt samanaikaisesti työttömyydestä seurannutta identiteettikriisiä, huolta omasta taloudesta, yksinäisyyttä sekä sairastumisen pelkoa.

– Onko pinnan alla kasvamassa sellaista syrjäytymiskehitystä, jota emme vielä näe, mutta joka tulee pintaan, kun olot alkavat hiljalleen normalisoitua? Tämä on erittäin tärkeä yhteiskunnallinen ja inhimillinen kysymys.

Luoma-aho peräänkuuluttaa sitä, että yhteiskunnan tulee nopeasti ottaa koppia työpaikkansa menettäneistä. TE-toimistoilla oma osuutensa yhteydenpidossa ja perusneuvonnassa. Monella on edessä uuden ammatin opiskelu. Siksi myös ammatillisen aikuiskoulutuksen taso ja aloituspaikkojen riittävyys on varmistettava. Ja sote-integraatio on asia, joka pitää saada eteenpäin.

– Tarvitaan joku uusi yhteys, jonka pariin jokainen työttömäksi jäänyt löytäisi mahdollisimman nopeasti alkushokin jälkeen.

– Toisaalta yhteiskunta voi auttaa vain rajallisesti. Suvun, lähiyhteisöjen ja kolmannen sektorin merkitys on edelleen valtava, Ajatushautomo Kompassin toiminnanjohtajana työskentelevä Tapio Luoma-aho muistuttaa.

Ylös