”Tuskallista ja haikeaa, mutta opettavaista” – Seurakuntapastori Petri Viinikkala kertoo kuinka Helsingin Saalem-seurakunta navigoi epidemian aikana

24.5.2020 klo 09:23 Kotimaa

Suomen suurimman helluntaiseurakunnan seurakuntapastori Petri Viinikkala kertoo, että korona säikäytti ja haastoi sekä laittoi seurakuntaelämän osittain uusiksi.

– Toisaalta on löytynyt uusia tapoja luoda yhteyttä; sellaisia, joita olisi kannattanut käyttää jo aiemmin, hän kertoo.

Helsingin Saalem on Suomen suurin helluntaiseurakunta. Sillä on 3 600 jäsentä. Seurakunta on suuresta koostaan huolimatta varsin yhteisöllinen. Toimintaa Helsingin Näkinkujalla sijaitsevassa Saalem-temppelissä on lähes päivittäin ja sen lisäksi seurakuntalaiset ovat tavanneet toisiaan viikottaisissa kotiryhmissä eli soluissa.

Myllypurossa asuva seurakunnan jäsenistöstä sekä pastoraali- ja diakoniatyöstä vastaava pastori Petri Viinikkala on tottunut kohtamaan päivittäin seurakuntalaisiaan. Nyt viime viikkoina hän on pikemminkin vilkuttanut parvekkeeltaan, kun seurakuntalaisia on kulkenut ohi.

– Kyllä tämä on haikealta ja tuskalliseltakin tuntunut, Viinikkala kuvaa kahta kuukauttaan etäpastorina.

– Olen itse ihmisläheinen ja tottunut olemaan lähellä ja läsnä tai vaikkapa halaamaan silloin, kun se on tuntunut sopivalta, hän sanoo.

Nyt fyysistä etäisyyttä on joutunut pitämään, mutta aivan kaikkea kohtaamista ei ole Saalemissa peruttu. Kirkolla on korona-aikanakin toiminut pastoripäivystys ja toimisto on ollut silloin auki.

Viinikkalan mukaan ihmisiä on kuitenkin käynyt toimistopäivystyksillä vain harvakseltaan.

Syy siihen saattaa piillä siinä, että seurakunnan vapaaehtoistyöntekijät soittivat heti maaliskuussa kaikille yli 75-vuotiaille seurakuntalaisille selvittääkseen samalla avuntarvetta. Avun saattamisesta perille ovat vastanneet seurakunnan vapaaehtoiset. He ovat auttaneet tarvitsevia kauppa- ja apteekkireissuissa.

Tässä kohtaa Viinikkala antaa tunnustusta seurakunnassa juuri korona-aikana palvelevalle siviilipalvelusmiehelle, joka on pystynyt ottamaan avustustyötä harteilleen.

Helsingin Saalem-seurakunnan pastori Petri Viinikkala on korona-aikana video- ja valokuvannut muistotilaisuuksia niitä omaisia varten, jotka eivät ole päässeet osallistumaan rajoitusten tai karanteenin vuoksi.

Toisin kuin luulisi, seurakunnan tehtävät eivät ole suinkaan vähentyneet korona-aikana. Jotakin on toki karsittu: Ruokajakelusta on luovuttu, koska siihen osallistuneista vapaaehtoisista  suuri osa kuuluu riskiryhmiin. Toisaalta, Helsingin kaupunki on kyennyt jatkamaan ruoka-apua, joten se helpotti päätöksen tekemistä.

Samoin iltapäiväkerhoja on peruttu; kerhonohjaajat lukeutuvat työntekijöihin, joita on jouduttu lomauttamaan koronan ajaksi.

Muuten työ on lisääntynyt ja muuttanut muotoaan. Ylimääräistä aikaa on kulunut kontaktoimiseen eli siihen, että saadaan oikeat ihmiset oikeisiin tehtäviin.

Varsinkin aluksi toiminnan uudelleen järjestäminen vei aikaa ja tuntui kaoottiselta. Tilaisuudet piti striimata internettiin, hartaus- ja rukoushetket lähetettiin livenä facebookissa.

Viinikkala on hartauspuhujakoulutuksen saanut pitkänlinjan seurakuntapaimen, joka ei ole hämmentynyt siitä, että saarnat, rukoukset ja hartauspuheet on täytynyt pitää ilman yleisöä.

Pelkästään kameramiehelle Viinikkalan ei ole silti tarvinnut puhua; Saalemin nettilähetyksiä ja facebook live-tilaisuuksia on seurattu ahkerasti.

Helsingin Saalem on Suomen suurin helluntaiseurakunta. Sillä on 3 600 jäsentä. Normaalisti Saalem-temppeliin kokoontuu yli 500 aikuista sunnuntain suomenkieliseen jumalanpalvelukseen.

Liki kaksi kuukautta voimassa ollut tiukka 10 hengen kokoontumisrajoitus tyhjensi myös muut tilaisuudet.

Kotona kokoontuvien pienryhmien eli solujen johtajille viestitettiin, että he yrittäisivät pitää ryhmänsä jäseniin muulla tavalla yhteyttä. Nyt soluja on järjestetty Teamsin ja WhatsAppin välityksellä.

Myös kasteita on järjestetty, mutta niihin, samoin kuin hää- ja muistotilaisuuksiin ei ole voinut yleisö osallistua. Viinikkala on video- ja valokuvannut esimerkiksi muistotilaisuuksia niitä omaisia varten, jotka eivät päässeet osallistumaan rajoitusten tai karanteenin vuoksi.

Joidenkin henkilöiden, kuten pitkäaikaisen Kenian lähetin Anna-Liisa Antturin, siunaustilaisuus striimataan nettilähetyksenä.

– Tosiasia kuitenkin on, että kun palaamme jossain vaiheessa yhteisiin kokouksiimme, meillä on pitempi lista poisnukkuneita veljiä ja sisaria. Meillä on ollut tapana pitää jokaiselle heistä muistohetki sunnuntain jumalanpalvelusten yhteydessä. Ne ovat olleet kauniita ja koskettavia hetkiä, Viinikkala kertoo.

Myös Saalem-seurakunta on hänen mukaansa tehnyt korona-aikana digiloikan, joka hakee vertaistaan. Seurakunnassa on huomattu, että joitakin digitalisaation tuomia mahdollisuuksia on aiemmin jätetty hyödyntämättä.

Yksi työntekijöiden keskinäistä yhteyttä lisäävä tapa hoksattiin kuin sattumalta, kun Saalemin työyhteydessä olevat, ulkomailta koronan ja rajojen sulkeutumisen vuoksi kotiin kutsutut lähetit ja kehitysyhteistyötä tekevät osallistuivat samaan videopalaveriin kotimaan työntekijöiden kanssa.

– Silloin todellakin ymmärsimme, että tätä olisi pitänyt tehdä jo aiemmin. Ne ovat lähentäneet meitä toisiimme, Viinikkala kuvaa.

Viinikkalalla on kuitenkin huoli seniori-ikäisistä, jotka eivät ole tottuneet tai opetelleet toimimaan digitaalisesssa maailmassa.

–  Kun on heiltä kyselty kuulumisia, niin tottakai siellä on kova ikävä seurakuntaa, niin kuin meillä kaikilla. Heille radio-ja tv-ohjelmat ovat kuitenkin toimineet korvaavana vaihtoehtona.

Yksi vapaita herätysliikkeitä yhdistävä haaste on talous. Kun yhteisiä kokoontumisia ei ole, jäävät kolehdit tai uhrit, joiksi niitä helluntaiseurakunnissa kutsutaan, kantamatta..

– Saalemissa rahavirrat ovat jo pitkään kulkeneet suoraan pankkitileille, joten kerättävien kolehtien merkitys on vähäisempi kuin joissakin muissa kokoluokaltaan pienemmissä seurakunnissa,  Viinikkala sanoo.

Myöskään suorilla rahanpyynnöillä ei seurakuntalaisia ole korona-aikana haluttu lähestyä.

Suoratoistolla lähetettyjen jumalanpalvelusten aikana näytölle tulee seurakunnan tilinumero, johon kolehtiuhrin voi halutessaan suorittaa.

Vaikka alun säikähdyksestä on saatu rakennettua poikkeusoloihin sopivaa seurakuntatoimintaa, Viinikkala toivoo, ettei turvaväleistä ja etäisyyden pitämisestä tule uutta normaalia.

– Kyllä toivon, että ennen pitkää pääsemme taas koolle Saalem-temppeliin ja voimme järjestää kasteita, häitä ja vaikkapa muistotilaisuuksia isommalle porukalle kuin tällä hetkellä, hän sanoo.

Joihinkin tilaisuuksiin toistaiseksi voimassa oleva 50 hengen kokoontumisrajoitus istuu paremmin kuin toisiin. Pienimuotoisempiin tilanteisiin kuten kasteisiin ja maahanmuuttajatyöhön  kokoontumisrajoitus on soviteltavissa.

Yhteisiä jumalanpalveluksia tuskin voidaan järjestää ennen syksyä, koska Saalem-temppeli kokoaa satoja kävijöitä erityisesti sunnuntaisin.

Kesäleirejä ei myöskään järjestetä tänä vuonna, koska niissä ei pystytä takaamaan turvavälejä tai korona-ajan vaatimaa hygieniaa. Tilalle tosin suunnitellaan online-leirejä.

Viinikkalan mukaan seurakuntatyötä kuitenkin suunnitellaan syksyksi kutakuinkin normaaliin tapaan. Jumalanpalvelusten toivotaan käynnistyvän joko elokuun tai syyskuun alusta.

Silloin Saalem-temppeliin saataisiin taas koolle vahvan hengellisen ilmapiirin luova todistajien joukko, joka on kaivannut takaisin kotiseurakuntaansa.

– Tämä aika on opettanut meille paljon sekä henkilökohtaisessa että seurakunnan elämässä. Asioita ei voi pitää itsestäänselvyyksiä. Ehkä tämä aika nostaa myös seurakuntien tekemän työn arvostusta, Viinikkala sanoo.

 

Ylös