Helsingin viidenneksi suurimmassa luterilaisessa seurakunnassa kokoava toiminta loppui kuin seinään, kun koronaviruksen hidastamiseksi säädetty 10 henkilön kokoontumisrajoitus astui voimaan.

Roihuvuoren kirkkoherra Timo-Pekka Kaskinen kertoo, että profiililtaan yhteisöllisessä seurakunnassa alettiin heti koronavirusrajoitusten alettua miettiä, miten ihmisiä voitaisiin tästä huolimatta auttaa ja kohdata.

Seurakunnan toiminta oli ennen rajoituksia varsin laajaa ja siihen osallistui iso osa alueen ihmisistä. Luterilaiseen kirkkoon kuuluu Roihuvuoren seurakunnan alueella suhteessa enemmän ihmisiä kuin Helsingissä keskimäärin.

Seurakunnan toiminta oli ennen rajoituksia varsin laajaa ja siihen osallistui iso osa alueen ihmisistä. Seurakunnassa on 17 600 jäsentä ja kirkkojakin kolme, suurin Roihuvuoressa, vanhin Tammisalossa ja nuorin Laajasalossa, jossa kaupunki kasvaa voimakkaasti Kruunuvuorenrannassa.

Roihuvuoren seurakunta ottaa aktiivisesti yhteyttä alueelle muuttaneisiin. Jo yli 2000 uuteen kotiin on viety tervetulokassi, jossa on alueen kauppiaan lahjoittama leipä, seurakunnan oma Kiikari-lehti, paikallisten seurojen ja yhdistysten toimintaesitteitä sekä kutsu lauantaibrunssille Laajasalon kirkolle.

Koronavirus on koetellut Roihuvuorta, mutta etenkin sen idempiä lähialueita, joissa tartuntatapauksia on ollut väkilukuun suhteutettuna eniten Helsingissä ja siten koko maassa.

– Veimme jumalanpalvelukset nettiin heti koronarajoitusten astuttua voimaan. Striimaamme nettiin myös joka arkipäivä hartauden tai päiväkahviohjelman. Saatoimme ottaa nopeasti kunnon digiloikan, kun työntekijäkunnasta löytyy alan osaajia.

– Toimituksia on myös ollut, etenkin hautajaisia ja kasteitakin, mutta ei niinkään häitä. Kevättalvi ei ole normaalivuosinakaan hääsesonkia. Kaikessa on toimittu kokoontumisrajoitusten puitteissa, ja esimerkiksi hautajaisissa saattoväkeä on ollut rajatusti eikä muistotilaisuuksia ole järjestetty lainkaan, Kaskinen kertoo.

Meitä motivoi Jumalan rakkaus ihmisiä kohtaan ja sitä haluamme välittää eteenpäin kaikissa tilanteissa, muutoksenkin keskellä

Kun ikäihmiset ohjattiin jäämään koteihinsa, Helsingin luterilaiset seurakunnat ja Helsingin kaupunki käynnistivät heille suunnatun Helsinki-apu -projektin. Toistakymmentä Roihuvuoren seurakunnan työntekijää soitti kaikille alueen yli 80-vuotiaille kysellen kuulumisia ja tarjoten apua kauppa-asioiden hoitoon ja apteekissa asioimiseen. Diakoniatyöntekijät koordinoivat apukeikat. Toiminta jatkuu yhä.

Kesäkuu tuo mukanaan muutoksen seurakunnan toimintaan. Monet juhlat mahtuvat jo 50 hengen raamiin paremmin, mutta aivan läpihuutojuttu toiminnan ja tilojen avaaminen ei kuitenkaan Roihuvuoren seurakunnassa ole.

Kaskinen on jo miettinyt, miten riskit minimoidaan. Suomessa on paljon seurakuntia, joiden alueella ei ole yhtään koronatapausta, kun taas Roihuvuoren ja naapuriseurakuntien alueilla tartuntoja on yhteensä useita satoja, Kaskinen muistuttaa.

–  Hyvä, että koulut ehtivät olla auki vain kaksi viikkoa. Seuraamme tarkkaan avautumisen vaikutuksia. Siitä, mitä kouluissa tapahtuu, voidaan seurakunnassa tehdä johtopäätöksiä. Päätämme esimerkiksi siitä, mitä teemme loppukesän leireille.

Joka tapauksessa kokoontumisten on määrä käynnistyä kirkolla kesäkuussa. Kaskinen sanoo, että jumalanpalveluksia pidetään kahdella kirkolla.

– Meidän jumalanpalveluksissa käy enemmän kuin 50 ihmistä ja tehtävämme on huolehtia kirkoissa vierailevien turvallisuudesta. Turvaetäisyyksistä huolehdimme ohjaamalla ihmiset istumaan joka kolmanteen istuinpaikkaan.

Ehtoollisen jakamisessa seurakunnassa aiotaan noudattaa erityisjärjestelyjä, samoin kirkkokahveilla. Ehtoollisen jakaminen voidaan Kaskisen mukaan toteuttaa monella tapaa. Hän luottaa myös siihen, että kahden kuukauden eristyksen jälkeen jonottaminen ja turvavälit on opittu.

– Ikäihmisille ja riskiryhmiin kuuluville tarjoamme mahdollisuuden päästä ehtoolliselle arkiviikolla. Silloin väkeä on paikalla vähemmän, mikä jo sinänsä vähentää tartuntariskiä. Kirkon ovet tulevat kuitenkin olemaan avoimet kaiken ikäisille myös sunnuntaina.

– Sisään tulevien lukumäärää tulemme kuitenkin tarkkailemaan. Koska kaikki eivät varmasti halua tulla vielä kirkkoon, jatkamme myös jumalanpalveluksien striimaamista.

Roihuvuoren ja Laajasalon kirkoilla järjestettiin alkuvuonna viikoittaisia iltaruokailuja, jotka ovat nyt olleet tauolla. Niissä kävi seurakuntalaisia monesta taustasta, erityisesti iltaruokailut saavuttivat  lapsiperheiden keskuudessa suuren suosion.

Niiden uudelleen käynnistäminen siirtyy todennäköisesti syksyyn, koska jo lasten vuoksi niissä on vaikea noudattaa turvavälejä ja hygieniaa. Myös kaikki kahvitukset lopetettiin poikkeusajaksi jo pelkästä solidaarisuudesta kahviloita ja kuppiloita kohtaan, jotka pakotettiin sulkemaan ovensa.

Kokoontumisrajoitukset eivät rampauttaneet Roihuvuoren seurakuntaa. Digiloikka on mahdollistanut yhteydenpidon alueen ihmisiin ja Kaskinen uskoo, että seurakunnasta tulee jatkossa yhä enemmän on-line-kirkko.

– Jos haluamme saada aikaan muutosta ja vaikuttaa, meidän on kurottauduttava kirkon seinien ulkopuolelle.

Hän ottaa esimerkiksi vaimonsa, kirjailija ja sanoittaja Anna-Mari Kaskisen. Hänen kirjoittamansa runot ja muut tekstit ovat nyt korona-akanakin saavuttaneet monin verroin enemmän ihmisiä, kuin meidän kirkkoihimme mahtuu yhteensä.

–  Tähän asti olemme seurakunnassa käyttäneet nettiä lähinnä tapahtumailmoitteluun. Korona-aikana olemme monien muiden tavoin opetelleet viemään nettiin striimattujen jumalanpalvelusten lisäksi myös vuorovaikutteista toimintaa. Sana-lehden ja Raahen seurakunnan esimerkin mukaan aloitimme facebookissa Koronakahvilan, jonka sisällön tuottavat kahvilaryhmän jäsenet.

Nuoret ja nuoret aikuiset ovat diginatiiveina paljon edellä meitä vähän varttuneempia ja pystyvät opastamaan meitä uudessa maastossa. Kirkko tarvitsee heidän osaamistaan päivä päivältä enemmän.

Kaskisen mukaan korona-ajalle on tyypillistä, ettei kukaan tiedä, mitä viruksen, talouden tai yhteiskunnan osalta tapahtuu. On totuttava äkkikäänteisiin ja rajoituksiin ja siihen, että tilanteet voivat vaihtua.

– Kun kriisi on ohi, emme palaa vanhaan, vaan olemme siirtyneet johonkin uuteen, Kaskinen arvioi.

Niin kuin kriisi aina, myös tällä kerralla se on uhka ja mahdollisuus. Iso kysymys on, kuinka löytää tämän kriisin tarjoamat uudet mahdollisuudet.

– Niitä me pyrimme löytämään seurakuntana. Meitä motivoi Jumalan rakkaus ihmisiä kohtaan ja sitä haluamme välittää eteenpäin kaikissa tilanteissa, uusissa ja vanhoissa, muutoksenkin keskellä.