Perustuslakivaliokunnan lausunto koskien komission esitystä EU:n elpymissuunnitelmaksi, on kriittisyydessään suorasanainen ja tiukka. Hallituksen ei tule sitoutua edistämään tai hyväksymään unionin nyt ehdotettua lainanottoa ja jäsenvaltion siihen kytkeytyvää vastuuta avustusmuotoisista tukivälineistä, valiokuntaa linjaa.

Perustuslakivaliokunta antoi 12. kesäkuuta lausunnon valtioneuvoston selvityksestä ehdotuksista EU:n elpymissuunnitelmaksi, jonka tavoitteena on tukea koronaviruksen jälkeistä talouksien uudelleen käynnistämistä ja Euroopan elpymistä.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta on joutunut urakoimaan niin valmiuslain asetusten kuin EU:n koronakriisielementtien, viimeksi elpymisrahastoa koskevan esityksen kanssa.

– Töitä on todella riittänyt, kertoo valiokunnassa KD:n edustajana työskennellyt Sari Tanus.

Ehdotettu yhteisvastuullisena velkana otettava elpymisrahasto edustaa täysin uudenlaista linjausta ja on myös suuruudeltaan aivan omassa mittakaavassaan.

– Se ei ole EU:n perussopimusten mukainen, ja siinä on myös vakavia perustuslaillisia ongelmia monella tasolla. Suomella täytyy säilyä budjettisuveriniteetti selkeästi omissa käsissään. Suomen vastuut ja niihin liittyvät riskit eivät saa vaarantaa budjettisuveriniteettia, eivätkä Suomen taloutta, Tanus korostaa.

Hän muistuttaa, että jo aiemmin perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että hallituksen on selvityksissään arvioitava Suomen taloudellisia vastuita ja riskejä kokonaisvaltaisesti, niin että huomioidaan jo aiemmin päätetyt ja lähiaikoina ennakoitavat sekä päätettäväksi tulevat asiat ja myös niihin liittyvät riskit.

– Hallituksen ei tule missään nimessä hyväksyä nyt esitettyä lainanottoa eikä siihen liitettyä avustusmuotoista tukielementtiä yhteisvastuineen, Tanus sanoo.

EU:n on noudatettava perussopimuksia, joiden mukaan sen toimintaa ei voi kattaa velalla, eikä velkaa voi ottaa tukien jakamiseen.

– Jokaisen maan on vastattava omista veloistaan. EU:n on noudatettava perussopimuksia, joiden mukaan sen toimintaa ei voi kattaa velalla, eikä velkaa voi ottaa tukien jakamiseen. Koronakriisin vuoksi tarvittavan avun, tuen ja elvytyksen toteuttamiseen on löydettävä muita keinoja, Tanus toteaa.

Perustuslakivaliokunnan mukaan komission ehdotukset edustavat laadullisesti ja rahoituksen määrän osalta uudenlaista elementtiä unionin toiminnassa. Järjestely ei välttämättä kaikilta osin ole EU:n oikeuden mukainen. Valtioneuvoston on syytä varmistua, että sääntelylle on asianmukainen oikeusperusta EU-oikeudessa.

Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että Suomen vastuuta ja sen toteutumisen riskiä on mahdoton arvioida, koska se pitkän kestoajanvuoksi koostuu useista tulevaisuuteen sijoittuvista epävarmoista tapahtumista. Lausunnossa korostetaan, että Suomen valtion vastuun yläraja tulee määritellä tarkasti.

Myös Suomen valtaa päättää budjetistaan tulee suojata mahdollisimman tehokkaasti. Suomen vastuut eivät saa kasvaa ainakaan tavalla, joka voisi vaarantaa budjettisuvereniteetin tai valtion perustuslaillisten velvoitteiden toteutuminen.

Perustuslakivaliokunta korostaa, että demokraattisen legitimiteetin varmistaminen on tärkeää, kun päätetään jatkossa tukivälineen toimeenpanosta. Ehdotuksen mahdollinen lopullinen hyväksyminen saattaa vaatia joiltain osin perustuslaissa määritellyn kahden kolmasosan määräenemmistön eduskunnasta, jolloin normaali hallitusenemmistö ei riitä, vaan lisäksi tarvitaan 20 opposition edustajan tuki.

Valtioneuvoston 4. kesäkuuta antamaan E-kirjelmään sisältyi sisällöllisesti ja ajallisesti laaja vaiteliaisuuspyyntö. Perustuslakivaliokunnan mukaan vaiteliaisuuspyyntö on erityisesti asian merkitys huomioiden laajuudeltaan ja kestoltaan perustuslain kannalta ongelmallinen.

Eduskunnan eri valiokuntien näkemysero on kiinnittänyt huomiota.

Eduskunnan eri valiokuntien näkemysero on kiinnittänyt huomiota. Perustuslakivaliokunnan lausuntoa huomattavasti myönteisempi näkemys tuli EU-asioita käsittelevältä suurelta valiokunnalta. Sen mukaan unionitason elvyttäville toimille löytyy laajaa kannatusta jäsenvaltioissa, elinkeinoelämän piirissä sekä asiantuntijoiden kesken, mutta erimielisyys koskee toimien rahoitustapaa ja oikeusperustaa.