Soinin peliliike Nurmella: kenttä uusiksi ja takaisin kehään?

3.7.2020 klo 16:25 Kolumnit Tapio Luoma-aho

Varsin usein on niin – ja tämä käsitykseni on vain vahvistunut vuosien myötä – että taitavien politiikan toimittajien, tutkijoiden ja kommentaattoreiden kyky nähdä tarkkaan mietittyjä suunnitelmia, juonia ja salaliittoja politiikassa on monin verroin suurempi kuin politiikan käytännön toimijoiden kyky niitä kyhäillä. Mokomat nuuskijat ja vitsiniekat ovat aina pari askelta edellä. Ja heitä on myös määrällinen enemmistö, ainakin jos somen runsaslukuinen asiantuntijakaarti luetaan mukaan.

Näin jälleen kerran, kun aina yhtä näppärä Lauri Nurmi nappasi jostain mehukkaan jutunaiheen tarpeesta uudelle SMP:lle, mihin Kristillisdemokraatitkin sopisi liittää. Ja mielikuvitus täytti loput virkistämään uutisköyhää heinäkuuta – johon tosin voi vielä mahtua yhtä sun toista eurorintamalta.

Lähdetäänpä leikkiin mukaan, koska sitähän politiikka myös on.

Peliä. Kiintoisaa peliä. Valtaistuinleikkiä.

Olen aina pitänytkin politiikkaa urheilua kiinnostavampana seurattavana. Politiikka on pelinä hyvin moniulotteinen: joukkueita on kentällä yhtä aikaa kymmeniä. Säännöt, pelikenttä ja pelaajat ovat jatkuvassa muutoksessa. Politiikka tarjoaa seuraajilleen suurta draamaa: tähtiä, voittajia ja turpiin saavia altavastaajia. Suurten sankarien uhoa, nousua ja tuhoa. Verta kehässä.

Ennen poliitikot pitivät kansaa tyytyväisinä tarjoamalla leipää ja sirkushuveja. Nykyään poliitikot ovat itse ne gladiaattorit ja sirkuspellet areenalla, yhtäaikaa sekä jakamassa leipää että olemassa kansalle se loputon viihteen ja huvituksen aihe.

Ennen poliitikot pitivät kansaa tyytyväisinä tarjoamalla leipää ja sirkushuveja. Nykyään poliitikot ovat itse ne gladiaattorit ja sirkuspellet areenalla, yhtäaikaa sekä jakamassa leipää että olemassa kansalle se loputon viihteen ja huvituksen aihe. Väkijoukkojen peukalo kääntyy nopeasti myös alas ja ura on ohi. Iso osa kaikesta viihteestä kertoo politiikasta. Näin on toki hyvä.

Mutta onko politiikka pelkkää peliä ja viihdettä? Kuka sellaiseen peliin lähtisi mukaan – varsinkaan huoltojoukkoihin?

Puolueet syntyivät tosielämän haasteista ja visioista

Iso osa nykyisistä poliittisista liikkeistä on teollisen vallankumouksen ja sen synnyttämän 1800-luvun kaupungistumiskehityksen perillisiä. Yhteiskunnat Euroopassa olivat isossa murroksessa, eivätkä silloiset instituutiot ja ajattelumallit olleet riittäviä ratkaisemaan uusia yhteiskunnallisia haasteita. Ilmassa oli tyytymättömyyttä sekä uusia ideoita, ideologioita ja utopioita.

1800-luvun ja 1900-luvun alun visioiden ja aatteiden varaan rakennetut liikkeet ovat kestäneet yllättävän hyvin, jopa pidempään kuin odottaisi. Sosiaalidemokraattisen liikkeen, samoin kuin kommunismin juuret ovat tuossa 1800-luvun murroksessa., ja niin ikään myös kristillisdemokraattisen liikkeen (johon kuuluu varsin erilaisia ja hyvin monen nimisiä puolueita). Toki kristillisdemokratian aatehistorialliset juuret juontuvat vielä kauemmas. Maalaisliiton (nyk. Keskustan) taustalla vaikuttaa aina näihin päiviin asti Alkion ja muiden ajattelijoiden ideologinen perintö. Vihreä liikekin on jo puoli vuosisataa vanha ja syntyi paikkaamaan aukkoa ympäristökysymysten osalta, kun muut puolueet hidastelivat.

On selvää, etteivät kaikki 1800- tai 1960-luvun yhteiskunnalliset kysymykset ole enää relevantteja tänään ja liikkeitä myös syntyy, kuolee ja yhdistyy. Sekään ei ole maailmanloppu. ”Nimet muuttuu vaan”, kuten laulussa sanotaan. Edellinen verrattava puolueiden yhdistyminen tapahtui vuonna 1918 kun Kokoomus ja Kansallinen Edistyspuolue perustettiin. Onko oikeasti nyt käsillä jokin yhtä suuri yhteiskunnallinen murrosvaihe?

Vaikka Soini ja Nurmi olisivatkin oikeassa ja Suomessa olisi ”kraaterin kokoinen aukko” jollekin aivan uudenlaiselle ”räyhäkälle, mutta ihmisarvoa kunnioittavalle maaseutupopulistiselle kristilliselle puolueelle”, niin sitä vain pohdin, että eikö niitä pelejä ole nähty jo tarpeeksi. Se idea ja se visio pitää olla myös.

Edellä esitetyt ajatukset ovat kirjoittajan omia, eikä niitä ole pohdittu ainoassakaan taktisessa suunnittelukokouksessa.
Kirjoittaja Tapio Luoma-aho on Ajatushautomo Kompassin toiminnanjohtaja
Ylös