Helsingin kaupunginvaltuuston teki hiljattain päätöksen ilmastohätätilan julistamisesta. KD sai hetken verran kyseenalaista julkisuutta ilmastonmuutoksen uhkaa vähättelevänä puolueena. Uutinen tosin oli tarkoitushakuinen ja poikkeuksellisesti HS jopa korjasikin juttua jälkikäteen.

Totuuden puolesta seisominen ja sen vuoksi epäsuosituksi tuleminen on suoraselkäistä ja kunnioitettavaa. Vain rohkeuden varassa tiedekin etenee. Totuuden puolesta seisominen kuitenkin edellyttää että tietää, mikä on totta. Eräänkin entisen maaherran sanoin: ”Mikä on totuus?”

Mistä ilmastonmuutos johtuu ja mitä se tulee vaikuttamaan? Tiedämmekö tarpeeksi? Päätöksentekijän näkökulmasta keskeinen kysymys on, paljonko pitää tietää, ennen kuin toimii. Ja sitten: ”Mitä pitäisi tehdä?”

Päätöksiä tehdään aina epävarmuudessa faktoista ja vaikutuksista. Kompassi -ajatushautomon hankkeessa olemme tänä vuonna pohtineet tieteellisen tiedon ja päätöksenteon hankalia rajapintoja. Tiede ja päätöksenteko eivät kohtaa. Tiede ja politiikka puhuvat omissa kuplissaan kovin usein toistensa ohi. Mutta vielä vaikeampi tilanne päätöksentekijällä on edessä, kun tieteen nimissä tarjotaan ristiriitaisia viestejä. Poliitikon tehtäväksi jää tosiasioiden valitseminen.

Korona on ollut yksi viheliäinen ongelma: mitään yhtä ehdotonta oikeaa tapaa sen ratkaisemiseen monimutkaisessa maailmassa ei voida ”tieteellisesti” osoittaa. Ilmastonmuutoksen ratkaiseminen on vielä monin verroin sotkuisempi pakka.

Ns. ”konservatiivisen” asennoitumisen ytimessä on varovaisuusperiaatteen huomioiminen. Kaikkea mitä voi tehdä, ei kannata tehdä. Ei ainakaan ennen kuin kaikki vaikutukset on selvitetty perin pohjin. Ilmastonmuutoksen kanssa pelissä on sen verran paljon, että varovaisuusperiaatteen noudattaminen on välttämätöntä. Mutta toisaalta juuri konservatismi ja varovaisuusperiaate on merkittävästi vaikeuttanut ilmastonmuutoksen hillintää ydinvoiman vastustamisen muodossa! Voi kun helppoja ratkaisuja olisi olemassa.

Akuuteimmat ilmastonmuutokseen liittyvät huolenaiheet osuvat maailman ruoantuotantoon. Kun sade- ja kuivakausien ajankohdat Afrikassa muuttuvat, ovat viljelijät vaikeuksissa. Jäätiköiden sulaminen vaikuttaa maailman jokien virtaamiin ja kasteluun perustuvaan viljelyyn. Kaikkia lämpenemisen vaikutuksia eri eliölajeihin ja ekosysteemeihin ei voi ennustaa.

Suomeen on nyt vaadittu ilmastohätätilan julistamista, mutta hätätilan julistus ei itsessään muuta yhtikäs mitään. Helsingistä kun puhutaan, niin kaupunki voisi aloittaa siivoamalla oman tonttinsa. Helsingin kaukolämmöntuotanto perustui vuonna 2018 vielä 79 prosenttisesti fossiilisiin polttoaineisiin. Lämpöenergiaa pitää jostain saada ja halkopinojakaan tuskin halutaan takaisin Hakaniemen torille. Ratkaisuja etsitäänkin kuumeisesti: keväällä julistettiin miljoonan euron Helsinki Energy Challenge -ideakilpailu. Helsingin kaukolämpöenergia olisi toki voitu toteuttaa ydinenergialla jo 1980-luvulta, suurelta osin kotimaisella teknologialla. Tähänkin vaihtoehtoon palaamista selvitetään.

Ilmastoahdistusta ei kannata vähätellä.

On virhe suhtautua nuorten – tai kaiken ikäisten – tulevaisuusahdistukseen vähätellen, saati ivallisesti.

Muistan hyvin oman lapsuuteni ydinsodan pelon. Jälkeenpäinhän olemme saaneet arkistoista tietää, että ydinsodan puhkeaminen oli vielä lähempänä kuin tuolloin tiesimme – etenkin inhimillisten virheiden vuoksi. Sisäinen hätätilani ei silti vaikuttanut ydinaseriisuntaan pisaraakaan, mutta omaan vointiini senkin edestä.

Ratkaiseviin ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyviin päätöksiin valtaosa maailman ihmisistä ei pysty vaikuttamaan mitenkään. Kellään meistä ei ole valtaa sulkea Kiinan hiilikaivoksia, emme pysty estämään uusien hiilivoimaloiden rakentamista Afrikkaan, tai sammuttamaan Indonesian turvepaloja. Emme voi sanoa Saudi-Arabialle tai Venäjälle, että heidän pitää lakata myymästä maakaasua ja öljyä tässä ja nyt, ja ajaa koko yhteiskuntansa alas ja väestö nälänhädän partaalle.

Tehdään se, minkä me voimme. Edelleenkään kovin huono idea ei ole vaikka opiskella energiateknologiaa, tai istuttaa puita.

Kirjoittaja Tapio Luoma-aho on Ajatushautomo Kompassin toiminnanjohtaja.

P.S. Syksyllä Kompassi järjestää vielä kaksi tilaisuutta tieteen ja politiikan rajapinnoista www.kompassi.org