Milloin valtion velka on kestävällä tasolla? Ajatushautomo Kompassin webinaarissa pohdittiin kysymystä valtionvelasta

6.11.2020 klo 12:59 Politiikka Tapio Luoma-aho

Kritiikki velkakuria kohtaan on kasvanut. Puhutaan tarpeettomasta velalla pelottelusta ja velkapopulismista. Voiko erilaisten näkemysten taustalla pohjimmiltaan olla erilainen käsitys rahan olemuksesta ja rahapolitiikan mahdollisuuksista?

Ajatushautomo Kompassin webinaarissa 28. lokakuuta pohdittiin kysymystä julkisen velkaantumisen vakavuudesta sekä sitä, miten erilaiset käsitykset velasta ja toisaalta rahan olemuksesta mahdollisesti vaikuttavat ajatusten taustalla Suomessa ja globaalisti.

Valtionvelasta ja rahapolitiikan roolista taloudessa on keskusteltu Suomessa ja Euroopassa viime aikoina paljon. Julkisen velan vaarallisuudesta vallitsee varsin poikkeavia käsityksiä.

Kolme vuotta sitten Valtiovarainministeriö perusti työryhmän arvioimaan valtion velanhallintaa. Tuolloin todettiin, että julkinen velka sisältää huomattavan korkoriskin. Onko tilanne nyt toinen?

”Valtionvelka on kuin kvanttifysiikka.
Joka väittää ymmärtävänsä sen paljastaa,
ettei ymmärrä sitä.”
– Kari Enqvist, YLE 27.10.2020

Moderni talousjärjestelmä perustuu luottamukseen ja velkaan

– Nykyinen globaali rahajärjestelmä on vain viisikymmentä vuotta vanha, eikä tätä edeltänyt Bretton Woods -järjestelmäkään ollut kovin pitkäikäinen, totesi seminaarissa alustanut väitöskirjatutkija ja valtioneuvoston kanslian neuvotteleva virkamies Jussi Lindgren.

Toisaalta aatehistoriallisesti ajateltuna 50 vuotta on lyhyt aika. Rahateorioita ja -järjestelmiä onkin hyvin vaikea tutkia empiirisesti tai testata varsinkaan ennakolta.

– Nimellinen talous ja reaalitalous ovat monimutkaisessa dynaamisessa vuorovaikutussuhteessa. Rahajärjestelmän toimivuus ja siinä tehtävät päätökset vaikuttavat kansantalouteen, yritysten päätöksiin ja esimerkiksi talouskasvuun ja inflaatioon tavoilla, joita ei yleensä hahmoteta, totesi  Lindgren.

Paljon on epäselvyyttä siitäkin, miten raha synty kansantalouteen. On tärkeä erottaa toisistaan rahan eri muodot, etenkin keskuspankkiraha ja liikepankkiraha. Suurin osa rahasta syntyy pankkien luotonannon seurauksena.

Se, mitä ymmärrämme ”rahalla” tarkoittaa liikepankkien velkaa tallettajille.

Rahan syntyminen ja järjestelmä perustuu siis luottamukseen, koska ilman sitä ei voi saada lainaa. Tässä mielessä raha on siis sosiaalinen konstruktio. Pankkien luotonanto synnyttää talletuksia pankkijärjestelmässä ja vastaavasti rahaa tuhoutuu, kun velkoja kuoletetaan. Näin ollen se, mitä ymmärrämme ”rahalla” tarkoittaa liikepankkien velkaa tallettajille.

Nimellinen talouskasvu edellyttää siis velkaantumista ja rahan määrän kasvua. Tämä on mitattava suure, toisin kuin reaalitalouden kasvu, jota ei voi mitata suoraan. Näiden välillä on linkki, mutta sitä on vaikea mitata.

Kansantaloudessa kiertävällä rahan määrällä voi olla seurauksia esimerkiksi investointipäätöksiä tehtävissä.

– Usein ihmetellään myös sitä, miksi inflaatio ei kasva vaikka tällä hetkellä rahaa ”painetaan” ennätystahtia. Käsitykseni mukaan selitys tälle on yksinkertainen: keskuspankkirahaa ei käytetä kulutukseen samalla tavoin kuin liikepankkien luomaa rahaa. Tämä niin kutsuttu ”määrällinen elvytys” eli QE ei siis suoraan lisää kansantaloudessa kiertävän rahan määrää, Lindgren muistutti.

Pitääkö olla huolissaan siitä, onko valtion velka on kestävällä tasolla?

Jussi Lindgrenin mukaan velkakestävyyttä arvioitaessa valtion budjettitalouden ohella pitäisi tarkastella myös todella laajaa julkisen sektorin konsernitasetta. Esimerkiksi Japanin valtionvelka on huomattavan suuri (lähes 250% BKT:stä), mutta koska maalla on pitkällinen ja suuri vaihtotaseen kumulatiivinen ylijäämä, Japanin kansantalous on maailman suurimpia nettovelkojia. Valitettavasti Euroopan tilanne ei ole yhtä hyvä. On pidettävä erillään ulkomaanvelka ja kotimainen, omassa valuutassa oleva velka.

Jos velkaa on liikaa ja varsinkin jos velka on vieraassa valuutassa, valtiot voivat joutua velkajärjestelyyn. Tästä on viime vuosiltakin monia esimerkkejä, kuten Kreikka, Argentiina ja Ecuador.

Suomen ja muiden euromaiden osalta on tärkeä huomioida, että euroalueessa emme ole valtioina rahapoliittisesti suvereeneja. Euroalueen jäsenvaltion rahahuolto muistuttaakin siksi lähinnä suuryrityksen rahahuoltoa. Toisaalta valtio on kuitenkin viime kädessä suvereeni omalla alueellaan. Valtiot käytännössä maksavat velkansa takaisin, koska jokaisella velkaerällä on eräpäivä (maturiteetti). Uutta velkaa valtiot saavat esim. markkinoilta, mutta jos luottamus valtion kykyyn hoitaa velkansa on huono, vaativat rahoittajat vastineeksi suurempaa korkoa.

– Siihen, milloin asiasta pitää olla huolissaan ei ole fysiikan lakien mukaan selkeää vastausta. Valtion alijäämän pitäisi olla riittävän pieni verrattuna valtionvelan korkoon. Ratkaisevaa on siis talouskasvun ja koron välinen suhde. Valtion velkasuhteella itsellään ei ole mitään ylärajaa. EU-säännöissä sovittu kuudenkymmenen prosentin sääntö on luonteeltaan poliittinen sopimus, Lindgren selvitti.

Suomen velkakestävyys on kuitenkin edelleen hyvä, mutta demografian ja huoltosuhteen kanssa on haasteita.

– Kaiken kaikkiaan Suomen velkakestävyys on kuitenkin edelleen hyvä ja meihin luotetaan, mutta demografian ja huoltosuhteen kanssa on tietenkin tulossa haasteita. Tällä hetkellä Suomi saa lyhytkestoista lainaa käytännössä negatiivisella korolla, mutta tulevaisuudesta emme tietenkään voi tietää.

Se, että valtioiden velkoja on järjestelty velkajärjestelyissä, osoittaa että velalla lopulta kuitenkin on väliä. Velka ulkomaisessa valuutassa on vaarallista, koska sitä emme voi inflatoida pois. Iso osa valtionvelasta kuitenkin on nyt Suomen pankin taseessa.

Miten elvyttää taloutta?

Keskustelussa nousi esiin myös kysymys EU:n elpymisrahastosta ja siitä, kumpi on tehokkaampi tapa elvyttää taloutta, julkiset investoinnit vai verokevennykset.

Lindgrenin mukaan julkisissa investoinneissa on se hyvä puoli, että raha varmasti menee heti käyttöön. Huono puoli on se, että virkamiehet ja poliitikot eivät välttämättä ole parhaita arvioimaan sitä, mikä on rahalle tehokkainta käyttöä – tai ainakin näin voi olettaa.

– Veroalennuksissa puolestaan on se riski, että etenkin epävarmoina aikoina kuluttajat saattavat laittaa rahan säästöön, eikä kuluttamiseen, jolloin vaikutus talouteen jää heikommaksi. Sama koskee myös esimerkiksi EU:n elpymisrahaa, missä voi toki olla olemassa allokaatioriski. Tätä voi kuitenkin arvioida aikaisintaan vasta sitten kun jäsenmaiden ehdotukset tulevat nähtäville, totesi Jussi Lindgren.

Lisäksi näyttää siltä, että keskuspankkien määrällinen elvytys (QE) on nostanut arvopaperin hintoja ja sitä kautta sotkenut osakemarkkinat. Osakkeiden arvon pitäisi perustua tuleviin osinkovirtoihin, mutta tällä hetkellä ne perustuvat siihen kuinka paljon ylimääräistä likviditeettiä on pankkijärjestelmässä.

Yhdysvaltojen ja Kiinan strategiat rahapolitiikassa

Kommenttipuheenvuoron webinaarissa käyttänyt väitöskirjatutkija Konsta Kotilainen tutkii rahateorioita globaalitalouden näkökulmasta.

– Aina ei ymmärretä, miten iso merkitys rahapoliittisilla päätöksillä voi olla esimerkiksi globaalien valtasuhteiden näkökulmasta. Nythän (Yhdysvaltain keskuspankki) FED on edelleen ikään kuin koko globaalin talouden keskuspankki, ja sitä kautta Yhdysvaltojen liittovaltiolla on melkoista geopoliittista valtaa.

Kotilaisen mukaan Kiinalla taas on ollut todella erilainen linja talouspolitiikassa. Se on pyrkinyt kerryttämään vaihtotaseen ylijäämiä, siinä missä Yhdysvallat on Bretton Woodsin jälkeen jopa suorastaan innokkaasti vaihtotaseen alijäämiin, mikä on johtanut siihen, että dollarit ovat hyvin laajasti käytössä globaalissa taloudessa.

– Vaikka Yhdysvalloilla ja Kiinalla on erilaiset strategiat, ne tuntuvat ymmärtävän paljon Eurooppaa paremmin, mikä geopoliittinen merkitys valuutalla on, ja sillä jos rahoitukselliset instituutiot ovat heikot, miten se voi heijastua valta-asemaa heikentävällä tavalla, totesi Kotilainen.

Harvemmin tulee myöskään ajatelleeksi, että kun monet kehittyvät taloudet ovat dollarimääräisesti velkaantuneita. Käytännössä maiden maksukyky riippuu paljon siitä, mikä on Yhdysvaltain keskuspankin rahapoliittinen linja, koska sen rahapolitiikka vaikuttaa valuuttakursseihin ja pahimmassa tapauksessa voi ajaa maita konkurssiin toisella puolella maapalloa.

Se, mihin koronakriisin laukaisema maailmantalouden epätasapainotila, jonka juuret juontavat 2007-2011 finanssi- ja eurokriisiin, lopulta meidät johtaa, on arvoitus. Nykyisen globaalin rahajärjestelmän osalta olemme tuntemattoman edessä ja tilanne edellyttää myös sitä, että paneudumme näihin riskiskenaarioihin, mitä tulevaisuudessa voi tulla eteen.

Ajatushautomo Kompassin webinaarin taltiointi on katsottavissa Kompassin www-sivuilta.

Ylös