Koronaviruspandemia on malliesimerkki eksogeenisestä eli ulkosyntyisestä talousshokista. Täydellinen musta joutsen, jota kukaan ei odota, ja silti se vaikuttaa koko talouteen. Tällaiset tapahtumat eivät perustu ihmisten ja firmojen valintoihin, ja silti ne aiheuttavat rakenteellisia muutoksia, joiden seuraukset kantautuvat vuosien päähän.

Aina talouskriisien edessä on helppo kääntyä valtion ja keskuspankkien puoleen ja toivoa niiltä jonkinlaista ihmelääkettä, jolla saadaan talous kuntoon. Haaste on, että ainut tehokas tapa, jolla ne voivat auttaa kriisitilanteessa on, jos valtio on ennalta varautunut tällaisiin tilanteisiin ja säästänyt niitä varten.

Nyt jos koskaan elvytyspolitiikka olisi paikallaan, mutta sitä on hankala harjoittaa, jos valtio on jo velkaantunut ja on harjoittanut kiristävää veropolitiikkaa vuosikausia. Keynesiläisen talouspolitiikan keskeinen haaste on, että hyvinä aikoina intressit pitää kiinni säästölinjasta ovat vähäiset, ja samalla huonoina aikoina lisätään kriisien yli kestäviä menoeriä. Näin syntyy kierre, jossa syödään niitä varoja, joita tarvitaan negatiivisten shokkien aikana.

Tämä johdanto voi tuntua epärelevantilta tällä hetkellä, sillä emme voi enää mitään sille, mitä aiemmin on tehty. Tosiaan, mutta voimme oppia siitä tulevaisuutta varten ja oppia säästämään kasvukausina.
Kysymys silti kuuluu: millaista on oikeanlainen elvytys koronan aikaan? Yritän tarjota listan, joka rajallisuudestaan huolimatta antaa suuntaviivoja.

1. Ainut tapa saada talous nousuun on tuottamalla itse enemmän. Korona on iskenyt syvästi moniin aloihin, ja osa niistä, esimerkiksi matkailu, ei voi sille juuri mitään. On kuitenkin muita aloja, joilla jokainen meistä voi pyrkiä oman tuottavuutensa nostamiseen. Jokaisen tulee miettiä, onko oma työaika aidosti tehokasta ja tuottavaa.

2. Tällainen tuottavuuden kehitys on mahdotonta tietyillä aloilla. Niillä tämä kriisi on hyvä hetki panostaa ideoiden kehittämiseen, inhimillisen pääoman kasvattamiseen ja – jos mahdollista – investointeihin.

3. Valtion tulee tukea niitä aloja, joihin korona vaikuttaa eniten ja pyrkiä lieventämään pienten ja keskisuurten yritysten taakkaa. Sitä voi tehdä muun muassa tukemalla työpaikkojen säilymistä ja tarjoamalla verohelpotuksia.

4. Nämä tuet ovat rasite valtiontaloudelle, joten samaan aikaan on tärkeä tehostaa taloutta rakenteellisilla muutoksilla. Valtiolla ei ole varaa laittaa rahaa hukkaan etenkään huonoina aikoina. Kuntatasolta eduskuntaan asti täytyy käydä menoerät läpi ja pyrkiä vähentämään turhat kulut minimiin. Tämä auttaa karsimaan budjeteista mahdolliset noidankehät; siitä on hyötyä niin nyt kuin kriisin jälkeenkin.

5. Lainanotto ja velkaantuminen on järkevää sillä ehdolla, että jokaisen lainatun euron rajahyöty ylittää sen hinnan korkokuluineen. Muulloin kriisin vaikutuksia vain pitkitetään lykkäämällä niitä eteenpäin, niin kuin finanssikriisi vuonna 2008 osoitti. Tämä periaate pätee sekä kotitalouksiin että valtioon. Velkaantuminen on joskus tarpeellista ja hyödyllistäkin, mutta sitä täytyy tarkasti valvoa.

6. Valtion tulee helpottaa palkkaamista ja pyrkiä minimaaliseen työttömyyteen. On hyödyllisempää sekä työvoimalle että valtiontaloudelle vähentää tuntuvasti palkkauskustannuksia ja siten menettää verotuloja kuin pitää kiinni niistä, mutta joutua tukemaan kasvavaa työttömien joukkoa. Työttömyys on taloudelle tuplasti kalliimpaa, sillä työttömyystukirahojen lisäksi menetetään työntekijän tuottavuusvaikutukset.

Oikeanlaista koronaelvytystä lienee se, että jokainen meistä pyrkii järkevään käyttäytymiseen, oman ja muiden terveyden suojaamiseen sekä oman työn tehokkuuden parantamiseen.

Kirjoittaja Jyri Soria on taloustieteen jatko-opiskelija.