Suomalaisile veronmaksajille monivuotisen rahoituskehyksen ja EU:n elpymisrahaston kytkykauppa tarkoittaa vuosikymmeniä yhteisvastuullista velkaa ja korkeampia jäsenmaksuja.

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah piti tärkeänä jo ennen viime kesän EU:n päämiesten nevuotteluja, että EU:n elpymisrahasto ja monivuotinen rahoituskehys pidetään toisistaan erillään.

Niin ei käynyt vaan EU:n elpymisrahastoon liittyvät taloudelliset ja syvästi periaatteelliset ongelmat syntyvät sen nitomisesta yhteen monivuotisen rahoituskehyksen kanssa.

Suomalaisile veronmaksajille kytkykauppa tarkoittaa vuosikymmeniä yhteisvastuullista velkaa ja korkeampia jäsenmaksuja.

Essayah näkee rahaston olevan myös räikeästi ristiriidassa EU:n perussopimusten vakiintuneen tulkinnan kanssa, jonka mukaan ei pitänyt olla mahdollista, että unionin budjetti on alijäämäinen ja että se rahoitetaan yhteisvastuullisella velalla.

Kristillisdemokraatit ei Essayah’n mukaan vastusta elvyttämistä, vaan sitä, että elvyttäminen tapahtuu sitomalla jäsenmaat yhteisvelkaan ja tulonsiirtoihin vastoin perusperiaatteita.

Elpymisrahastoon käytetty oikeusperusta olisi myös edellyttänyt, että kaikki rahanjaon kriteerit perustuvat luonnonkatastrofin tai siihen verrattavan äkillisen tapahtuman seurauksiin eikä suinkaan edes osin kriisiä edeltäviin talous- ja työllisyyslukuihin.

– Tämä paljastaa paketin todelliset karvat eli finanssipoliittista elvytystä ja tulonsiirtoja sellaisille Etelä-Euroopan maille, joille korkotasot ovat tällä hetkellä jo hyvin korkeat, eivätkä ne pysty tekemään taloudessaan rakenteellisia uudistuksia, Essayah sanoo.

Hallitus on perustellut elpymispaketin hyväksymistä sen kertaluonteisuudella ja elvyttävällä vaikutuksella vientimarkkinoillemme. Useampi asiantuntija on kuitenkin esittänyt, ettei pääosin Etelä-Eurooppaan suuntautuvalla paketilla ole merkittäviä suoria vaikutuksia vientiimme.

Viimeksi eilen johtava elvytysasiantuntijan Juha Tervala arvioi, että hallituksen perustelut ovat väärät, sillä ”elvytysrahasto tukee heikompia EU-maita korkeamman bkt:n maiden kustannuksella.”  ja että on ”perusteetonta väittää, että tulonsiirrot olisivat järkevä tapa elvyttää Suomen taloutta”.

– Välineen kertaluonteisuuteen puolestaan tuskin uskoo enää kukaan muu kuin hallitus itse. Ranskan, Saksan ja EKP:n johdosta on todettu yhteisestä velanotosta tulevan pysyvä järjestely, joka on jo hallituspuolueen sisältäkin ääneen lausuttu, Essayah lisää.

Suomen saanto elpymisrahastosta on jo pienentynyt noin puoli miljardia alkuperäisistä laskelmista. Kuitenkin järjestelyn riskisyyden kannalta huolestuttavampi seikka on varainhankinnassa asetettu 30 prosentin tavoite vihreille velkakirjoille.

– Rahoituksen hankkimisen tulee olla eri aikaan toteutuville lainoille ja avustuksille riittävän reaktiivista ja joustavaa, mutta puhalletaanko näillä varainhankinnan reunaehdoilla jo jotain rahoitusmarkkinoiden vihreää kuplaa, Essayah kysyy.

Kristillisdemokraatit ei Essayah’n mukaan vastusta elvyttämistä, vaan sitä, että elvyttäminen tapahtuu sitomalla jäsenmaat yhteisvelkaan ja tulonsiirtoihin vastoin perusperiaatteita.

– On syytä vakavasti keskustelua siitä, mihin kehitys johtaa? Elpymispaketti on romuttamassa unionin oikeusperustaa ja viemässä sitä moraalikatoon.

Velan kasvun myötä kasvaa paine lisätä uusia omia varoja eli EU-veroja yhteisen velan takaisin maksamiseksi. Essayah muistutti, että komissio kaavailee muoviveron lisäksi tulevaisuudessa myös suomalaisiin yrityksiin ja pääomiin kohdistuvia veroja.

Jäsenvaltioita kannustetaan näin leväperäiseen taloudenpitoon, ja lopuksi luottamaan siihen, että taloutensa hyvin hoitavien maiden veronmaksajat maksavat jälleen kerran asiansa heikommin hoitaneiden maiden laskun.

Järjestelyssä häviäjän roolissa ovat Essayah’n mukaan ne maltilliset tahot, jotka haluaisivat kehittää itsenäisten jäsenvaltioiden eurooppalaista yhteistyötä ja sisämarkkinoita yhteisten pelisääntöjen kunnioittamisen, vastuullisen taloudenpidon ja no bail out -periaatteen pohjalta.

– EU:n verotusoikeutta ja liittovaltiota hivutetaan eteenpäin ilman kansalaisten hyväksyntää. Esitys omien varojen järjestelmästä uhkaa kaventaa kansallista täysivaltaisuutta ja eduskunnan budjettisuvereniteettia, eikä meillä ole tälle toimivallan siirrolle kansanäänestyksessä annettua mandaattia.