– Olla perinteinen konservatiivinen kristitty on vastakulttuurisinta ja kapinallisinta mitä on. Melkein kaikki muu alkaa olla jo hyväksyttyä, kirjoittaa Suomen teologisen instituutin pääsihteeri Santeri Marjokorpi twitter-tililleen kiinnitetyssä päivityksessä.

Sanan- ja uskonnonvapaus ry:n puheenjohtajana toimivaa Santeri Marjokorpea voi perustellusti luonnehtia sanan- ja uskonnonvapausaktivistiksi.

– Keskusteluilmapiiri on mennyt suuntaan, jossa erilaisia mielipiteitä ei enää suvaita ja koen tärkeänä, että tällainen yhdistys on olemassa.

– Räsäsen joutuminen oikeusprosesseihin loi kaikin puolin absurdin tilanteen, joka on loukannut uskonnonvapautta. Maallinen tuomioistuin ei voi olla päättämässä siitä, mitä kristityt saavat pitää syntinä.

Tilanteen kummallisuutta valaisee Marjokorven mukaan seuraava esimerkki:

– Koraanin mukaan sianlihan syöminen on synti. Kuvitellaan islamilainen imaami, joka sanoo, että sianlihan syöminen on synti ja häpeä. Vaikka olenkin eri mieltä sianlihan syömisen synnillisyydestä, imaamilla on täysi oikeus ja jopa oman uskontonsa valossa velvollisuus opettaa niin. Jonkun asian synniksi nimittäminen ei siis sinänsä pitäisi olla rikosoikeudellinen asia, eikä kiihottamista kansanryhmää vastaan.

Marjokorpi uskoo, että monelle nykykristitylle on järkytys lukea merkittävien aiempien kristillisten julistajien tekstejä, koska ne ovat sanankäytössään niin suoria ja säästelemättömiä.

– Esimerkiksi voisi nostaa vaikkapa kolme tuttua nimeä: Martti Luther, Lars Levi Laestadius ja Urho Muroma. Kukaan heistä ei todennäköisesti pääsisi aikamme vihapuheseulasta läpi.

– Nämä julistajat olivat niin vakuuttuneita asiastaan ja kristillisen julistuksen merkittävyydestä, että olivat valmiita hylkäämään jopa tietyt kulttuurissa vallitsevat sovinnaisen puheen rajat.

Elon Muskin ostettua Twitterin kiihtyi keskustelu soveliaasta puheesta ja sananvapauden rajoista sosiaalisessa mediassa.

– Sosiaalisen median palveluissa näyttää olevan aika vaikeaa löytää sellaista tilaa, jossa sallittaisiin aito mielipiteiden vaihto ja erilaiset poliittiset näkemykset, mutta kuitenkin pidettäisiin esimerkiksi väkivaltaan yllyttämiset ynnä muut selvät laittomuudet pois pelistä.

– Some-palvelut ovat luoneet sananvapauden rajoituksia omien mieltymystensä mukaan ja vaikuttaneet tällä tavoin siihen, minkälaisia puheenvuoroja julkisuudessa näkyy. Tämä on kovaa yhteiskunnallista vallankäyttöä, jota ei helposti tunnisteta sellaiseksi.

Etenkin sosiaalisessa mediassa nähdään maalittamista ja ns. cancel- eli vaientamiskulttuuria. Marjokorpi viittaa englantilaisen toimittajan Toby Youngin havaintoihin, joiden mukaan toisinajattelijoiden vaientamiseksi tarkoitetut kampanjat noudattavat lähes aina samaa kaavaa.

– Huomataan joku, joka poikkeaa sallitusta ajattelusta. Somessa pöyristytään ja herätetään joukkoliikettä kyseistä henkilöä vastaan. Vääränlaista ajattelua esittäneestä kannellaan esimiehille ja yritetään hommata hänelle potkuja. Maalituksen kohde pyritään eristämään ja hänestä tekemään niin paha ihminen, niin että myöskin samalla tavoin ajattelevat ottavat häneen etäisyyttä.

– Apulaisprofessori Jason Lepojärvi on kuvannut cancel-kulttuuria eräänlaisena aikuisten koulukiusaamisena. Sen puitteissa ihmisiä pyritään rankaisemaan kohtuuttomasti tahattomista virheistä tai väärinä pidetystä mielipiteestä.

– Meidän tulisi opetella sietämään erimielisyyttä ja olemaan rohkeita. Kaikkien – myös eri mieltä olevien – tulisi puolustaa niitä henkilöitä, joita maalitetaan. Nämä ovat hyviä neuvoja Lepojärveltä, Marjokorpi toteaa.

– Elämme hyvin loukkaantumisherkkää aikaa, jossa ihmisten tunteet ovat saaneet merkittävän auktoriteetin roolin. Vähän saman tyyppinen puheiden rajoittamisen ilmapiiri alkaa vaikuttaa julistukseemme. Toisaalta on otettava huomioon, että julistus voi olla rakkaudetonta, kovaa ja ylimielistä. Tasapainon löytäminen on usein varsin hankalaa.

– Toiset tykkäävät tönkkösuolatusta, kun taas toisilla verenpaine nousee jo pienestä suolan ripauksestakin, Santeri Marjokorpi kuvaa.

Tehokas tapa vähentää kristinuskon vaikutusvaltaa on pyrkiä tekemään siitä kokonaan yksityisasia.

Hän muistuttaa, että yksi tehokas tapa vähentää kristinuskon vaikutusvaltaa on pyrkiä tekemään siitä kokonaan yksityisasia.

– Saat kyllä ajatella ja uskoa miten tahdot, mutta jos julkisesti sanot uskostasi jotakin niin, että sillä voisi olla vaikutusta muiden ihmisen elämään, se ei olekaan hyvä asia.

– Jos Jumalan käskyt ovat hyvät ja tosia yksittäiselle kristitylle, miksi ne eivät olisi samalla parhaaksi yhteisöillemme, yhteiskunnillemme ja koko maailmalle? On selvää, että kristinuskolla on yhteisöllisiä, julkisia ja yhteiskunnallisia ulottuvuuksia, joista kristittyjen tulee pitää kiinni. Muuten menetämme jotain arvokasta, Marjokorpi muistuttaa.

– Edellinen vuosisata todistaa hyvin, että tieteen ja edistyksen nimiin vannova ihmiskunta voi saada paljon pahaa aikaan. Vaikka ihmisen ulkoiset olosuhteet paranevat, ihmisluonto ei muutu miksikään. Tämän vuoksi perusopetusta synnistä ja pelastuksesta tarvitaan aina.

 

Santeri Marjokorpi:

• 36-vuotias teologian maisteri, joka päätyönään toimii Suomen teologisen instituutin STI:n johtajana
• Perusta-lehden päätoimittaja
• Sanan- ja uskonnonvapaus ry:n puheenjohtaja
• Blogi: sti.fi/index.php/blogi
• Perhe: vaimo, 3- ja 5-vuotiaat lapset
• Harrastukset: lukeminen, laskettelu, hiihto, punttisali