Johtaako hoitajamitoituksen nostaminen hoivakotien sulkemiseen, kun hoitajia ei yksinkertaisesti ole, pohtii Emmi Flyktig blogissaan.

Sote-alalla painotetaan nyt korkeampaa palkkaa ja parempia työoloja. Minä jäin miettimään sitä, mitä ne paremmat työolot sitten ovat. Lisää hoitajia? Juu, totta kai. Mutta pelkästään parempi palkka ja enemmän hoitajia ei tee alasta vetovoimaisempaa. Ensi vuonna vanhusten tehostetun palveluasumisen hoivamitoitus nousee vielä kertaalleen ollen silloin jo 0,7 hoitajaa. Tämä on hienoa ja erittäin tervetullutta, mutta pelkkä mitoituksen nosto ei riitä laadukkaan vanhustenhoidon takaamiseen.

Pahimmillaan tästä suorana seurauksena on se, että osa hoivakodeista joudutaan sulkemaan, kun hoitajia ei yksinkertaisesti ole hoitajapulan vuoksi. Ja ne, joissa mitoitus toteutuu, onko hoiva yhtään sen laadukkaampaa kuin nytkään vai onko kahvitauot vain pitempiä ja kansliassa enemmän porukkaa parveilemassa!?

Työolojen parantaminen on sekä työnantajan että työntekijöiden tehtävä. Saman päämäärän ja yhteisen hyvän eteen tekemällä saadaan työolot paremmiksi sekä alaa hieman veto- ja pitovoimaisemmaksi.

Työnantaja:

• työvuorosuunnittelu: vuorotyö kuormittaa, ja työstä palautuminen on haasteellisempaa kuin päivätyöstä. Tässä työvuorosuunnittelu on avainasemassa. Tämä mahdollistaa myös muun mielekään tekemisen; ystävien tapaaminen, harrastaminen ja perheen kanssa vietetty aika.

• oman työn kehittäminen: kun työntekijä itse pystyy vaikuttamaan omaan työhönsä eikä ohjeita huudella vain norsunluutornista, työntekijä on motivoituneempi työhön ja kokee arvostusta omasta työstään. On myös työnantajan etu, että he, jotka tuntevat työn parhaiten pyrkivät löytämään uusia toimintamalleja – eli työntekijät.

• esimiestyön tärkeys: kun yksi kantaa vastuun koko yksikön toiminnasta, jakaa tehtäviä ja motivoi kehittämään, koko työyhteisö voi paremmin. Työntekijät tietävät, että epäkohtiin puututaan ja työolot paranevat.

Työntekijä:

• tupakointi: kaikki sote-alan työpaikat ovat savuttomia, mutta silti osa työntekijöistä käy tupakoimassa, kun esimiehen silmä välttää. Ja muut tekevät sinä aikana töitä. Jos työvuoron aikana käydään vaikka kuusi kertaa tupakalla, ja jokainen kerta kestää 10 minuuttia, se tekee jo tunnin pois hoitotyöstä. Ja harvoin sinne tupakalle yksin mennään..

• yhdessä sovittujen asioiden noudattaminen: liian usein on tullut huomattua, miten joku lähtee aina sooloilemaan yhdessä sovituista asioista. Joko hän ei oikeasti tiennyt tai häntä ei vain kiinnostanut. Tällöin tippuu pohja koko yhteiseltä päämäärältä.

• työyhteisötaidot: ollaan ystävällisiä työkavereille, perehdytetään uusia työntekijöitä kärsivällisesti, puututaan epäkohtiin ja kehitetään yhdessä työtapoja. Sitoudutaan työhön eikä haeta sairauslomaa heti kun vähän väsyttää tai pomon naama ärsyttää.

Työolojen parantaminen on sekä työnantajan että työntekijöiden tehtävä. Saman päämäärän ja yhteisen hyvän eteen tekemällä saadaan työolot paremmiksi sekä alaa hieman veto- ja pitovoimaisemmaksi.

Esimiehen on ymmärrettävä, että jokainen työntekijä on yksilö. Heillä on erilaiset lähtökohdat, elämäntilanteet ja koulutustaustat. Työntekijöitä kohdellaan tasapuolisesti mutta ei tasapäistetä. Esimiehen käskynjaon aika on mennyt jo. Nykyaikaa on samalle tasolle työntekijöiden kanssa asettuminen yhtenä osana työyhteisöä. Esimies sanoo viimeisen sanan, se on hänen tehtävänsä. Mutta ei voi jyrätä kaikkea muuta alleen. Myös työelämä vaatii inhimillisempää johtamista, vaikkakin esimiehen on aina muistettava asemansa, eikä hän koskaan voi olla työntekijöiden kaveri.

Työntekijöiden olisi hyvä sisäistää ajatus siitä, että he ovat myyneet työnantajalle aikaansa työpäivän verran. Silloin työnantaja myös olettaa, että töitä tehdään rahan eteen ihan koko se aika ruoka- ja kahvitauot poisluettuina. Sama kuin jos palkkaat maalarin maalaamaan. Sovitte, että työ kestää tietyn tuntimäärän ja hän saa siitä tietyn palkan. Odotat, että työ tehdään kunnolla ja koko työaika käytetään. Et sinäkään halua tyhjästä maksaa.

Ongelmien ratkaisemista ei voi sysätä vain työnantajien, työntekijöiden eikä edes kansanedustajien harteille vaan jokaisen on tehtävä oma osuutensa sote-alan eteen.