KD:n lavatunnilla Porin Raatihuoneenpuistossa todettiin, että suomalainen maatalous on pelastettava kustannuskriisin hampaista.
– Sellaista voimaa ei löydy, joka käynnistäisi alasajetun alkutuotannon uudestaan. Katson tuimasti Keskustan suuntaan, joka on pitkään istunut hallituksessa, totesi kansanedustaja Antero Laukkanen.

Kansalaisen kukkarosta ruokalasku haukkaa yhä suuremman osan, mutta viljelijöillä ei tahdo olla varaa tuottaa ruokaa. Samaan aikaan meneillään on globaali ruokakriisi.

Ruokaketju on saatava kuntoon ja viljelijälle työstä palkka, totesivat kuin yhdestä suusta KD:n kansanedustajat Sari Essayah, Antero Laukkanen ja Peter Östman sekä maatalousyrittäjä Ahti-Pekka Vornanen Vieremältä. KD:n järjestämää tilaisuutta 13. heinäkuuta Raatihuoneenpuistossa veti puoluesihteeri Elsi Ranta.

Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa sekä nopea energian ja muiden tuotantokustannusten hinnan nousu ovat pahentaneet kotimaisen maatalouden kriisiä entisestään.

Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnassa työskentelevän Östmanin mukaan vielä ei ole aivan liian myöhäistä.

– Ruokaketju ja maatalouspolitiikka ovat rikki, mutta suomalainen maatalous voidaan pelastaa, jos poliittista tahtoa löytyy, hän totesi. Kuitenkaan aikaa ei ole yhtään hukattavissa.

Pohjois-Savossa keskisuurella tilalla lihakarjaa kasvattava Vornanen konkretisoi tuotantokustannusten hintojen nousua monien eri kustannuserien osalta. Esimerkiksi lannoitteet ovat vuodesta 2020 nousseet peräti 200 prosenttia.

– Meidän tilalla ylimääräisiä kustannuksia on tullut 70 000 euroa. Polttoaineveron palautuksia on tullut 3000 euroa, jolla ostin 1500 litraa polttoainetta ja sillä tankkasin traktorin kolme kertaa. Yhdellä tankillisella ajaa kevättöiden aikaan päivän, Vornanen selvitti.

Östman muistutti, että jo vuonna 2016 viljelijät järjestivät traktorimarssin Senaatintorille ja kertoivat maatalouden heikosta kannattavuudesta. Hän ihmetteli, ettei koko tuon ajan hallituksessa istunut Keskusta ole saanut tilanteeseen korjausta.

– Keväällä KD:n eduskuntaryhmä tarjosi 42 toimenpidettä hallitukselle maatalouden pahimman kustannuskriisin helpottamiseksi.

– Tehokkain keino olisi kustannushintaindeksi, joka tarjoaisi ratkaisun koko elintarvikeketkun läpi.

Suomalaiset ovat valmiita maksamaan ruuasta, jos raha menee tuottajille.

Laukkanen sanoi uskovansa, että kansalaiset ymmärtävät maatalouden ja ruuantuotannon haasteellisen tilanteen tällä hetkellä paremmin kuin päättäjät.

– Suomalaiset ovat valmiita maksamaan ruuasta, jos he voivat olla varmoja, että raha menee tuottajille, Laukkanen vakuutti.

– Viljelijöillä on heikko neuvotteluasema niin elintarviketeollisuuden kuin kaupankin suuntaan, Essayah totesi.

Hän muistutti, että EU-jäsenyyden aikana tilakoot ovat kasvaneet ja monien viljelijöiden on pitänyt ottaa rajusti velkaa.

– Sen lisäksi pankkien luotonanto on kiristynyt ja yhä kovempia vakuuksia vaaditaan, Essayah totesi.

– Kun mietitään korkotason kehitystä, mikä maailmalla tällä hetkellä on näkyvissä, niin se tarkoittaa velalliselle viljelijälle entistä suurempaa ahdinkoa.

Essayah´n mukaan tällä hetkellä on jo pari tuhatta tilaa akuutissa maksuvalmiuskriisissä.

– Ainakin ne viestit, jota itse olen saanut maanviljelijöiltä, ovat olleet sitä, että pankit ovat olleet erittäin nihkeitä luotottamaan siitä huolimatta, että on valtion takausta lainoille lisätty.

Vornanen kuvaili, kuinka Suomen noin 40 000 tilasta 8 000 vastaa suurimmasta osasta ruuantuontantoa. Ne ovat voimakkaimmin investoineita ja siten myös velkaantuneimpia. Näiden tilojen edellytyksistä selviytyä kustannusten ja korkojen noustessa on paljon kiinni.

Kauppa on jo pitkään ollut ruokaketjussa kuningasasemassa.

Suomessa kauppa on jo pitkään ollut ruokaketjussa kuningasasemassa. Sopimukset ovat pitkiä, ja kun tuotantohinnoissa tapahtuu isoja muutoksia, ne eivät siirry tuottajahintoihin. Kristillisdemokraatit ovat esittäneet omassa maaliskuussa julkaisemassaan maatalouden pelastuspaketissa tähän ratkaisuksi kustannushintaindeksiä.

– Mitä muita toimia tarvitaan, Ranta kyseli.

– Pitää valmistautua muuttamaan elintarvikelakia, Essayah totesi.

Hän peräänkuulutti myös julkisen sektorin elintarvikehankintoihin kriteerejä, joiden kautta kotimaisten elintarvikkeiden hankintaa voidaan suosia.

– Suomessa on tiukat vaatimukset esimerkiksi eläintenpitoon, mutta hankinnoissa julkinen keittiö voi ostaa ulkomaista lihaa, joka on kasvatettu olosuhteissa, jotka eivät täytä vaatimuksiamme. Tämä pitää korjata Ruotsin mallin mukaan.

Niin ikää Östmanin mukaan pitkään harkittu ja uhattu elintarvikelain muutos on välttämätön. Myös ”private label” -tuotemerkit ovat ongelmallisia. Niiden kautta kauppaketjut ikään kuin kiristävät kotimaisia tuottajia sillä, että mikäli riittävän edullisesti ei kotimaasta saada elintarvikkeiden raaka-aineita, voidaan niitä hankkia ulkomailta.

Entä miten voidaan tukea kuluttajia?

Sari Essayah muistutti, että KD on esittänyt jo pitkään hedelmien ja vihannesten arvonlisäveron alentamista.

– Tässä tilanteessa, kun hinnat rajusti nousevat ja kotitalouksien ostovoima heikkenee, on kaiken ruuan arvonlisäveroa alennettava, Essayah sanoi.

Tulevaisuudessa Suomi joutuu kantamaan nykyistä suurempaa vastuuta maailman ruokahuollosta.

Essayah kertoi uskovansa, että tulevaisuudessa Suomi joutuu kantamaan nykyistä suurempaa vastuuta maailman ruokahuollosta.

– Kun tiedetään maailmalta, millainen ruokakriisi ja suorastaan nälänhätä saattaa uhata ensi talvena, meidän pitäisi Suomessa lähteä reilusti viemään EU-pöytiin sitä viestiä, että kun meillä on täällä turvalliset elintarvikeketjut, hyväkuntoiset pellot ja ne pellot, jotka kasvaa nyt niin sanotusti “hömppäheinää”, se kaikki viljelysala pitäisi varautua laittamaan ruoantuotantoon.

– Voimme vielä joutua kantamaan laajempaa vastuuta globaalista nälästä, mutta miten sen teemme, jos nyt ajamme suomalaisen maatalouden alas.

Essayah peräänkuuluttaa sitä, että ruuantuotannon turvaaminen on laitettava EU:n yhteisen maatalouspolitiikan kärkeen.

– EU:ssa ei ole riittävästi vielä herätty siihen, miten erilaiselta maailma näyttää Ukrainan sodan myötä ja monet säädösvalmistelut on tehty tyystin toisenlaisessa tilanteessa.

Suomen pitäisi tässä asiassa jättää EU:n mallioppilaan rooli, ja maksaa tuet viljelijöille ajoissa

Yksi tuore esimerkki EU-politiikan ongelmista on EU:n eläinpalkkioiden maksatuksen siirtyminen joulukuulta ensi vuoteen. Kustannuskriisin vuoksi moni on jättänyt laskuja loppuvuoteen ja luottanut tukien tulevan, mutta nytpä rahaa ei tulekaan. Sari Essayah jätti asiasta ministerin vastattavaksi kirjallisen kysymyksen.

– On täysin käsittämätöntä, miten tilanne EU:n eläinpalkkioiden suhteen on hoidettu. Suomen pitäisi tässä asiassa jättää EU:n mallioppilaan rooli, ja maksaa tuet viljelijöille ajoissa. Kyse on luottamuksensuojasta.

Östman esitti, että Suomeen tarvitaan ilmastopaneelin ja luontopaneelin lisäksi myös ruokapaneeli. Politiikkaa pitää tarkastella myös pidemmällä tähtäimellä ruuantuotannon ja huoltovarmuuden näkökulmasta.

Ei pidä nuoria sellaiselle alalle usuttaa, jos se ei kannata.

Suomessa alle 40-vuotiaiden viljelijöiden osuus kaikista on 15 prosenttia. Yli 65-vuotiaiden viljelijöiden osuus puolestaan on kasvussa, ja he omistavat jo lähes viidesosan tiloista.

– Nuoret sukupolvet eivät ole valmiita panostamaan tähän, ellei kannattavuutta saada parannettua, Östman totesi ja muistutti huoltovarmuuden turvaamisen tärkeydestä.

– Ei pidä nuoria sellaiselle alalle usuttaa, jos se ei kannata. Eikä uuteen tuotantoon pidä kenenkään viljelijän investoida yhtään euroa, ennen kuin tämä savotta on selvä, Vornanen painotti.

– Viljelijöiden kannattaa harkita äänestyspäätöstään siellä äänestyskopissa ensi keväänä. KD:lla on ratkaisuja ja olemme niitä valmiita myös toteuttamaan, lohkaisi Essayah tilaisuuden päätteeksi.

Voit katsella tilaisuuden tallenteena SuomiAreenan sivuilta.