Kristillisdemokraattien kansanedustaja Sari Tanus muistutti eduskunnan torstaisella kyselytunnilla, että lääkkeiden saatavuudessa ilmenneet ongelmat ovat lisääntyneet viime aikoina.

Syinä saatavuushäiriöihin ovat usein ongelmat tuotannossa ja kysynnän kasvu. Välillä rinnakkaislääkkeistä löytyy ratkaisu, mutta usein ei.

Toinen lääkesaatavuuden ongelma on se, että Suomessa ei ole riittävästi saatavilla maailmalla jo käytössä olevia sellaisia lääkkeitä, joista potilaat ovat saaneet apua.

Maailmalla, esimerkiksi Sveitsissä ja USA:ssa, on jo lääkkeitä, jotka ovat tutkimuksissa antaneet lisää elinaikaa ALS-potilaille, jopa vuosia.

– Meillä on vakavia sairauksia, kuten ALS, johon ei vielä toistaiseksi ole keksitty parantavaa hoitoa. Kuitenkin maailmalla, esimerkiksi Sveitsissä ja USA:ssa, on jo lääkkeitä, jotka ovat tutkimuksissa antaneet lisää elinaikaa ALS-potilaille, jopa vuosia.

– Näitä lääkkeitä pitäisi pikaisimmin saada Suomeenkin, Tanus vetosi.

Hän kysyikin ministeriltä, miten hallitus aikoo edistää lääkkeiden saatavuuden parantamista ja sellaisten lääkkeiden Suomeen saantia, joita jo muualla maailmassa on käytössä ja joista on tutkitusti saatu apua potilaille.

Sosiaali- ja terveysministeri Hanna Sarkkinen muistutti, että yleisesti ottaen lääkkeiden saatavuus on Suomessa hyvällä tasolla ja usein on saatavilla rinnakkaisvalmiste, mikäli jokin nimike on loppunut.

– Mutta silti on pistettävä merkille ja pyrittävä varautumaan siihen, etteivät saatavuushäiriöt lisääntyisi, ja Suomessa on tämä velvoitevarastointijärjestelmä, joka auttaa lääkkeiden saatavuuden turvaamisessa.

Lääkkeiden toimitusketjut ovat globaaleja, ja usein esimerkiksi raaka-aineet ja lääketehtaat ovat Kiinassa tai Intiassa.

– Näen, että tämä on Euroopan unionille myös keskeinen omavaraisuuskysymys, miten me pystyttäisiin varmistamaan, että enemmän kriittistä lääketeollisuutta olisi myös Euroopassa ja sitä kautta erilaisissa tilanteissa lääkkeiden saatavuus olisi turvattu.

Tanus kysyi myös pitkistä jonotusajoista, ja potilaiden arvioon tarvittavista apuvälineistä. Joissakin sairauksissa eteneminen voi olla ajoittain hyvin nopeaa, ja apuvälinearviota ja välineen saatavuutta ei pystytä riittävän nopeasti toteuttamaan.

– Samalla kun puhutaan hoitoon ja tutkimuksiin pääsystä, tulisi näiden yhteydessä myös selvittää arjen helpottamista edistävien apuvälineiden tarve ja niiden nopea käyttöönotto. Kysyisinkin ministeriltä: minkälaisin toimenpitein apuvälineiden käyttöä osana sairauden hoitoa nopeutetaan ja niiden käyttöönotto otetaan tiiviimmäksi osaksi hoitoa, Tanus kysyi.

Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru totesi, että sosiaali- ja terveydenhuollossa ollaan monesti sen armoilla, että maailman pitäisi liikkua paljon nopeammin. Hän muistutti, että sosiaali- ja terveydenhuollon pitkään jatkunut aliresursointi, joka on kuntien ja kuntayhtymien osalta  ilmeistä, näkyy myös tässä.

– Olen siitä aivan samaa mieltä. Erityisesti harvinaissairauksissa se hoito on itse asiassa tutkimusta. Kun tutkimus etenee, sitä kautta hoitokin etenee. Samaan tapaan myös apuvälineet tänä päivänä kehittyvät hyvin nopeasti, ja siihen liittyy paitsi teknologia myöskin tämän digimaailman kehitys, ja siksi varmasti on tärkeätä arvioida myös tätä.