Tapio Luoma-ahon kolumni: Kuka hullu haluaa kansanedustajaksi?

23.11.2022 klo 12:44 Kolumnit Tapio Luoma-aho

Puolueisiin kuuluminen vähenee samassa tahdissa avioliittoon sitoutumisen kanssa. Vaikka kyse on kahdesta hyvin erilaisesta asiasta, on niissä yhtäläisyyksiä, väittää Tapio Luoma-aho kolumnissaan.

Puolueiden jäsenmäärä vähenee ja jäsenkunta ikääntyy. Asiaa seuranneille tämä on ollut nähtävillä jo vuosia.

Harva kokee puolueen jäsenyyden merkittävänä osana identiteettiään. Jäsenkirja voidaan kokea jopa negatiivisena asiana: sitoutumisena johonkin jengiin, josta ei oikein tiedä, voiko kuitenkaan allekirjoittaa kaikkia sen edesottamuksia. Kerron heti: ei voikaan, ja jos se on siitä kiinni, niin et tule koskaan liittymään mihinkään puolueeseen – etkä varmaan menemään naimisiinkaan.

Puolueisiin kuuluminen vähenee samassa tahdissa avioliittoon sitoutumisen kanssa. Vaikka kyse on kahdesta hyvin erilaisesta asiasta, on niissä yhtäläisyyksiä.

Puolueidentiteeteissä on toki ilmiselviä ongelmia. Itsellenikin puolueeseen liittymisen kynnys oli aikanaan todella korkea. Valitettavasti puolueet ovat demokratiassa yhä välttämätön paha. Niin sanottu suora demokratia ei ole ottanut tuulta alleen. Edustuksellisuus, asiantuntijavaltaisuus ja politiikan ammattimaistuminen ei maailman monimutkaistuessa vähene, vaan kasvaa.

Puoluetoiminta on ilman muuta vain yksi tie vaikuttamaan. Mukaan toimintaan pitäisi olla helppo tulla, myös ilman jäsenkirjaa. Toiminnan pitää olla mielekästä ja mielenkiintoista.

Mutta kuka hullu haluaa kansanedustajaksi?

Näkymät ovat kevään vaaleja kohti käytäessä sellaiset, että mikäli asiat menevät hyvin, seuraavalla hallituskaudella päättäjillä on käsissään taloudellinen taantuma ja valtion velkaantumisen taittaminen menoja leikkaamalla ja veroja korottamalla.

Seuraavalla hallituskaudella päättäjillä on käsissään taloudellinen taantuma ja valtion velkaantumisen taittaminen menoja leikkaamalla ja veroja korottamalla.

Talouden sopeuttaminen tarkoittaa myös niukkuuden jakamista, mikä tunnetusti ei ole kovin suosittua. Tämä on siis se hyvä skenaario.

Globaalit kasvihuonekaasupäästöt kasvavat yhä paljosta puheesta huolimatta ja ilmastonmuutos heikentää maatalouden edellytyksiä suuressa osassa maailmaa. Sota Ukrainassa jatkuu ja idässä on yhä arvaamattomammaksi käyvä naapuri. Vuoden 2015 pakolaiskriisin toisinto voi olla edessä, kun ruoan hinta maailmalla kasvaa ja jos Turkki päättää savustaa ulos maasta 3,7 miljoonaa syyrialaista ja jos Ukrainassa talvi on kylmä. Todellakin vain muutamia lähivuosien haasteita mainitakseni.

”Sinulla on viitta, rupea sinä ruhtinaaksemme ja ota hoitoosi tämä rauniokasa.”

Tämä vastaa: ”En ryhdy haavoja sitomaan. Talossani ei ole leipää eikä vaatteita, älkää tehkö minusta kansan ruhtinasta.” (Jesajan kirja 3:6–7)

Huonoimpina aikoina johtajuus ei ole kovin haluttu tehtävä. Siitä ei selviä kritiikittä. Virheiden tekeminen on varmaa, ja mitä nopeammalla tahdilla asioita tapahtuu, sitä varmempaa se on. Mutta varmaa on sekin, että johtajuus on aina jossain, ja että huhtikuussa Suomen eduskuntaan valitaan 200 kansanedustajaa etsimään omaa paikkaansa kansankunnan kusitolpan ja hillotolpan välisellä kapealla alueella, koomikko Jukka Lindströmin kuolematonta politiikan määritelmää siteeratakseni.

Huonoimpina aikoina johtajuus ei ole kovin haluttu tehtävä.

Tätä kolumnia ei kai voi päättää muuten kuin Yhdysvaltain 26. presidentin (1901–1909) Theodore Rooseveltin sanoihin, jotka suomensin näin:

”Kriitikko ei ole se, jolla on merkitystä, eikä hänellä, joka osoittaa sormella, kun vahva kaatuu tai huomauttaa, kun tekijä olisi voinut tehdä paremmin. Kiitos kuuluu sille, joka astui areenalle, jonka kasvot ovat pölyn, hien ja veren peitossa, joka taistelee, erehtyy, jää vajaaksi uudestaan ja uudestaan – koska ei ole yritystä ilman erhettä ja vajaaksi jäämistä – joka kamppailee saadakseen asiansa tehdyksi … ja antaa itsensä arvokkaan asian eteen, ja joka parhaimmillaan kokee riemun saavutuksestaan ja pahimmillaankin, jos hän epäonnistuu, ainakin epäonnistuu uskaltaessaan suuresti, eikä hänen osansa ole koskaan niiden kylmien sielujen joukossa, jotka eivät tiedä mitään voitoista eivätkä tappioista.”

Tapio Luoma-aho

Tapio Luoma-aho (Kuva Kristiina Kunnas)

Kirjoittaja Tapio Luoma-aho on metsänhoitaja ja työskentelee Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän poliittisena sihteerinä. Hän on Ajatushautomo Kompassin toiminnanjohtaja.

 

Ylös