Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskuksen ohjelmapäällikkö Hanna Toiviainen ja johtaja Tuija Ikonen muistuttavat, että tulevat kansanedustajat voivat vaikuttaa siihen, miten järjestelmällisesti asiakas- ja potilastuvallisuutta seurataan ja kehitetään Suomessa. Sosiaali- ja terveydenhuollon haitta- ja vaaratapahtumien ilmoitusmenettelyt kaipaavat pikaista uudistusta.

Valtiontalouden tarkastusvirasto arvioi, että Suomessa kuluu yli miljardi euroa vuodessa terveydenhuollossa syntyneiden haittojen korjaamiseen. Tästä päätellen eri kokoisilla hyvinvointialueilla hoidon haittojen korjaaminen maksaa kussakin 10–95 miljoonaa euroa vuodessa. Sosiaalihuollon asiakasturvallisuuden pettämisestä aiheutuvia kustannuksia tämän päälle ei tiedetä. Niidenkin hinta yhteiskunnalle on suuri.

Riskien ehkäisy on monin verroin halvempaa kuin virheiden korjaaminen jälkikäteen. Sote-palvelujen turvallisuuspuutteisiin on tartuttava, että vapautamme resursseja vaikuttavaan toimintaan ja lievitämme inhimillistä kärsimystä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon turvallisuutta voi parantaa monin tavoin.

Muista Pohjoismaista poiketen Suomessa sote-palvelujen turvallisuutta ei seurata järjestelmällisesti.

Muista Pohjoismaista poiketen Suomessa sote-palvelujen turvallisuutta ei seurata järjestelmällisesti. Yhtenäisiä seurantamittareita ei ole ollut, ilmoitusmenettelyjä ei aina noudateta, eikä kertyvien tietovarantojen sisältöjä raportoida avoimesti. Asiakas- ja potilasturvallisuuden tilannekuva ja raportointi ovat puutteellisia. Kehittämisen kannalta oleellista tietoa jää pimentoon, eivätkä päättäjät tai asukkaat saa tietoa palvelujen turvallisuudesta ja laadusta.

Epäkohta-, haitta- ja vaaratapahtumailmoitusmenettelyt tarvitsevat uudistamista kattamaan koko sote-järjestelmän. Säädöksin olisi varmistettava, että ne kuuluvat osaksi omavalvontaa ja että tietoja käytetään asiakas- ja potilasturvallisuuden parantamiseksi. Valvontaviranomaisille ja sosiaali- ja terveysministeriön alaisille laitoksille tehtäviin ilmoituksiin ja rekistereihin kertyvä turvallisuustieto tarvitaan myös avoimesti sote-palvelujen järjestäjien ja tuottajien, ammattihenkilöiden, päättäjien ja väestön saataville.

Turvallisuuden seurantamittarit on syytä vakiinnuttaa osaksi kansallista kustannusvaikuttavuusmittaristoa ja hyvinvointialueiden vaikuttavuusperusteista johtamista. Hoito ja hoiva eivät voi olla vaikuttavia, elleivät ne ole turvallisia. Jo valmistuneen asiakas- ja potilasturvallisuuden mittaristoehdotuksen käyttöönottoa hyvinvointialueilla edistetään Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskuksen koordinoimana.

Systemaattista tiedon hyödyntämistä varten ilmoitusmenettelyt on syytä kytkeä hyvinvointialueiden tietojärjestelmiin ja valtion tietojärjestelmähankkeisiin. Alueilta kertyvä tieto tulisi olla yhteisesti käytössä turvallisempien käytäntöjen kehittämiseksi.

Systemaattista tiedon hyödyntämistä varten ilmoitusmenettelyt on syytä kytkeä hyvinvointialueiden tietojärjestelmiin ja valtion tietojärjestelmähankkeisiin. Alueilta kertyvä tieto tulisi olla yhteisesti käytössä turvallisempien käytäntöjen kehittämiseksi.

Jatkossa haitta- ja vaaratapahtumailmoitusten, viranomaisille kertyvien tietovarantojen ja seurantamittareiden antama tieto kannattaa ottaa seurattavaksi vuosittaisissa valtionhallinnon ja hyvinvointialueiden välisissä ohjausneuvotteluissa. Turvallisuuden vahvistamiselle on luotava riittävät puitteet ja ohjaus aloittaneiden hyvinvointialueiden toiminnalle – muutosvaiheet ovat erityisen herkkiä asiakas- ja potilasturvallisuuden kannalta, ja murroskausi tulee kestämään vuosia.

Tulevat kansanedustajat voivat vaikuttaa siihen, miten järjestelmällisesti asiakas- ja potilastuvallisuutta seurataan ja kehitetään Suomessa.

Hanna Toiviainen, FT (kansanterveys), YTM, ohjelmapäällikkö
Tuija Ikonen, johtaja, potilasturvallisuuden professori
Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskus