Tänä vuonna vietämme neljättä adventtisunnuntaita jouluaattona – samana päivänä! Fakta pysäytti harvinaisuudellaan kohtaamaan ja pohtimaan koko ajanjaksoa, jota adventiksi kutsumme. Edelliset kerrat sama kirkkovuoden ilmiö tapahtui 2017 ja 2006, seuraavat kerrat vasta 2028 ja 2034. Mielessäni heräsi ajatuksia niin adventista vieraantumisesta kuin huoli pyhäpäivien sopivuudesta tai sopimattomuudesta samalle päivälle – kuinka en ollutkaan huomioinut erikoisuutta aiemmin.

Kirkkovuoden kolmen suosituimman pyhän joukkoon kuuluu 1. adventtisunnuntai – silloinhan pääsee vihdoin laulamaan Hoosiannaa. Useimmille se aloittaa koko joulukauden kaikkine suunnitteluineen, valmisteluineen ja joululauluineen. Adventti ei kuitenkaan ole vain joulukausi, sillä itseasiassa adventti on joka sunnuntai erilainen ja joulu – Kristuksen syntymäjuhla alkaa vasta adventin päätyttyä.

Ensimmäinen adventti, adventus humiliationis, juhlistaa pääsiäisen tapahtumia muistuttaen teksteissään Jeesuksen tulemista nöyryydessä ratsastaen aasilla* Jerusalemiin. Toisena adventtina, adventus glorificationis, muistetaan Kristuksen tulemista kunniassa aikojen lopussa. Kolmas adventti, adventus spiritualis, muistuttaa Jesajan tekstein Johannes Kastajasta ja on meidän valmistamista parannuksenteon ja Hengen kautta vastaanottamaan Jeesus. Näin ollen adventti onkin oikeastaan johdantoa koko kirkkovuoteen. Adventti ei ole vain odotusta joulun viettoon, vaan vie meidät kristillisen uskon keskeisimpien tapahtumien äärelle. Vasta neljännen adventin, adventus sanctificationis, teksti tuo meidän Jeesuksen syntymän odotukseen, ja siten sopii loistavasti jouluaattoon. Vaikka neljäs adventti on omistettu Marialle monissa kirkkokunnissa, sen tekstin keskeisin henkilö on kuitenkin Joosef.

Nuoren Marian tilanne oli vaikea, sillä avioliiton ulkopuolista raskautta pidettiin häpeällisenä ja tuomittavana asiana. Seurauksena nainen saattoi päätyä yhteisön hylkiöksi. Lakia kunnioittavana Joosef, vaikka tunsikin itsensä petetyksi ja loukatuksi, ei kuitenkaan tahtonut aiheuttaa kihlatulleen enempää murhetta. Hänen kihlattunsa oli tullut raskaaksi ja ainoa asia, minkä Joosef varmuudella tiesi oli, ettei hän itse ollut lapsen isä. Siltikään hän ei tahtonut saattaa Mariaa häpeään, vaan mieluummin hän itse otti häpeän kannettavakseen, hylkäämällä Marian. Ulkopuolisten silmissä hänet olisi leimattu mieheksi, joka ensin saattoi Marian raskaaksi, ja sitten jätti nuoren tytön ja lapsen oman onnensa nojaan. Tämän epätoivon ja vain, inhimillisesti katsoen, huonoja vaihtoehtoja sisältävän tilanteen keskelle Herra lähetti enkelinsä ilmestymään yöllä Joosefin uneen. Kuuliaisuus johdatukselle paistaa onnesta, kun heti herättyään Joosef teki ilmoituksen mukaisesti ja otti Marian vaimokseen.

Politiikassa olemme usein Joosefin kaltaisessa tilanteessa.

Politiikassa olemme usein Joosefin kaltaisessa tilanteessa: tarjolla on vain vaikeita ratkaisuja – toiset enemmän kehnoja, toiset vähemmän puutteellisia. Joku kärsii aina. Pohdimme, mihin tällä valtuustokaudella panostamme ja mistä rahat otamme. Kun säästökohteita on löydettävä, on todella haastavaa rakentaa hyvinvointiyhteiskuntaa, vaikka tahtoa olisikin antaa kaikille enemmän.

Sama koskee toimintaamme puolueessa. Puoluehallituksen jäseninä olemme usein debatoineet, minkä verran puolueen vaalibudjetista jaamme millekin vaalipiirille ja millä perusteilla – tasapuolisuuden unelmaa on vähistä resursseista vaikea toteuttaa.

Onneksi politiikka ei ole vain rahaa resursseista puhuessamme. Puolueen arvokkain resurssi on sen jäsenistö – aika ja energia, jonka käytämme kristillisdemokraattisen politiikan eteenpäin viemiseen. Kasvavan valtionvelan, polarisoituvan yhteiskunnan sekä syrjäytymisen, yksinäisyyden ja mielenterveysongelmien lisääntyessä kristillisdemokratian toteuttamisen tärkeys korostuu näiden vastavoimana.

Käytän välillä puheessani meistä termiä politiikan liima – sillä meille on tärkeää ratkaisujen löytäminen, ei se kenelle maallinen gloria menee. Puolueideologiat ja omaan esitykseen jumiutuminen estävät parhaan ratkaisuehdotuksen oivaltamisen. Silloin meidän tehtävämme on löytää ratkaisun ydin ja silotella eriävät kulmat. Useimmat puolueet ovat kuitenkin toteuttamassa politiikkaa, joka rakentaa kestävää hyvinvointiyhteiskuntaa.

Näin loppuvuodesta, adventin vieton ohessa, pohdimme päättyvää vuotta ja suuntaamme katseet uuteen – mitä tästä vuodesta jää käteen, millaisia muistoja syntyi, mikä tänä vuonna onnistui tai yllätti, ja mitä opin tehdäkseni toisin ensi vuonna.

Tällä pohdinnalla on tärkeä tehtävä henkisessä kasvussamme. Omien heikkouksien tunnistaminen ja kehittäminen vahvistaa itsetuntoamme ja lisää osaamistamme. Kykyprofiilimme heikkoudet pitäisivät ennallaan kokonaisosaamisemme tason, mikäli vahvistaisimme vain vahvuuksiamme. Ajankäytön lisäksi oma osaamisemme on tärkeää tuoda oman osaston, piirin ja puolueen tietoon. Seuraavina kahtena vuonna käymme useat vaalit, joissa pääsemme käyttämään osaamistamme. Rohkeasti yhteyttä oman osastosi johtokuntaan ja aktiivisesti mukaan!

Vuosi sitten kirjoitin joulurauhasta, jonka vallitessa osaamme ottaa Kristus-lapsenkin oikein vastaan. Tänä vuonna adventin teema odottamisesta, tulemisesta ja johdannosta istuu nätisti nykyiseen ajankohtaan poliittisesti. Ensi vuonna on presidentinvaalit, ja Pressayah -kampanjan pyörät pyörivät jo vauhdikkaasti. Toivon että osallistut paikkakuntasi kampanjatapahtumiin, reagoit somessa KD:n julkaisuihin ja jaat nämä omissa kanavissasi. Tärkeimpänä että suosittelet ehdokastamme arjessasi, sillä suosittelumarkkinointi on sitä vaikuttavinta viestintää, eikä maksa mitään. Käymme keväällä myös EU-vaalit, joiden jälkeen käynnistyy kunta- ja aluevaalien suunnittelu ja ehdokashankinta. Kuntavaalit lähimpänä äänestäjän arkea on useimmille meistä se vaivattomin tapa lähteä mukaan ja kokeilla omia poliitikon siipiä. Ehdokkuuden jälkeen on helpompi nähdä, millainen oma roolini ja paikkani puolueessa on. Jokaiselle ehdokkaalle on tärkeää koota tiimi, ihmisiä kampanjansa avuksi ja tueksi.

Politiikka on joukkuelaji ja jokaiselle on paikka tuossa joukkueessa tavalla tai toisella omien resurssien puitteissa!

Kirjoittaja Miikka Korpiranta on KD Helsingin piirin varapuheenjohtaja ja KD Idän paikallisosaston puheenjohtaja