Pojan huokaus kuului juuri ja juuri. Jälleen yksi hänen pienistä ystävistään lähti kohti temppeliä. Näin oli vuosisatoja tapahtunut Betlehemissä ja sen ympäristössä. Siellä kasvatettiin uhrilampaita temppelin säännöllisesti toistuvia uhrimenoja varten.

Poika tiesi, että muutaman tunnin matkan jälkeen tämä virheetön karitsa uhrattaisiin vereen tahrautuvalla veitsellä. Elämä loppui ja uhrin osat käytettiin määrätyllä tavalla.

Näille seuduille kuuluivat niin lampaat kuin vasikat, härät ja muutkin uhrieläimet. Aikansa ne saivat elää hoitajiensa hyvässä turvassa. Sitten niistä virheettömät ja vain ne pääsivät tärkeään tehtävään. Uhriveri peitti ihmisten synnit.

Poika oli kuullut, että tuhannen vuotta näin oli toimittu. Välillä Israelin kansa oli pakkosiirtolaisuudessa ja monessa ahdingossa, mutta nyt oli uusi aika. Temppeliä rakennettiin ainutlaatuiseen kuntoon. Näin oli julma hallitsija määrännyt lähes kaksikymmentä vuotta aikaisemmin. Monet tuntuivat olevan tyytyväisiä. Toiset ajattelivat, että nyt on luopumus saavuttanut korkeimman asteen. Temppeli ja papisto olivat väärällä tiellä, Rooman valtakuntaa jopa mielisteltiin.

Odotettiin valoa erämaasta ja erämaassa – historia tuntee nämä essealaiset ja qumranilaiset.

Näinä päivinä oli kuitenkin kuulunut myös kummallisia uutisia. Juuri pojan kodin naapuriin oli saapunut kaksi kulkijaa, joille syntyi poikalapsi. Tilaa oli vain rakennuksen siinä osassa, jossa hoidettiin eläimiä. Seimi oli eläinten syöttökaukalo. Siihen lapsi laitettiin kapaloituna. Hän oli lähellä niitä luontokappaleita, joista jotkut päätyivät temppelin tarpeisiin. Uhrieläimistä tärkeimpiä olivat lampaat ja niiden karitsat. Pian paikalle saapuivatkin ulkona laumaansa hoitaneet paimenet. He olivat täynnä iloa. Kedolla heille oli ilmestynyt suuri joukko enkeleitä, joilla oli suuri sanoma.

Pian paikalle saapuivatkin ulkona laumaansa hoitaneet paimenet. He olivat täynnä iloa. Kedolla heille oli ilmestynyt suuri joukko enkeleitä, joilla oli suuri sanoma.

”Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa. (Luuk. 2:12–14.)

Tästä mies myöhemmin puhui niille, jotka halusivat kuulla. Kolmekymmentä vuotta kului ja hän muisti tapahtumat. Kedolta tuli aikanaan tuo hyvä viesti rauhasta. Kedolta, jolta parhaat ja virheettömät vietiin kuolemaan. Toistuisiko tuo hänelle tutuksi tulleelle opettajalle, joka kertoi tulleensa Jumalan luota taivaasta?

Opettaja ja parantaja Jeesus oli kiertänyt kylissä ja kaupungeissa sekä osoittanut, että hän oli virheetön ja hyvä. Nyt häntä oltiin viemässä Rooman valtakunnan ja kansan johtajien määräyksestä tuomittavaksi. Jälleenkö oikeamielinen surmattiin. Ainoa, jossa ei ollut virhettä, niin kuin ei uhrieläimissäkään saanut olla. Poika alkoi jotenkin ymmärtää, mikä yhdisti kedon viestin, paimenet, karitsat ja suurimman uhrin. Aurinkokin pimeni.

—

Tänään, lähellä ja kaukana, sodissa usein kuolevat juuri parhaat. He, jotka lähetetään ja jotka rohkenevat lähteä. Kärsimys kohtaa myös heitä, joille elämä jo muutenkin on ahdasta.

Maan päällä rauha ihmisillä, miksi ei?

Ei kaukana Betlehemin kedolta ihmiset kysyvät, miksi maan hinta on veri ja miksi rauhan hinta on sota. Miksi ihminen on kilpi, jolta ihmisarvo ryöstetään?

Siksi juuri tänään odotamme rauhan ruhtinasta.

Katso, hän tulee pilvissä! Kaikki ihmiset näkevät hänet, nekin, jotka hänet lävistivät, ja hänen tullessaan vaikeroivat maailman kaikki kansat. (Ilm. 1:7).

Ja kaikki taistelukenttiä tallanneet saappaat, kaikki veren tahrimat vaatteet poltetaan, ne joutuvat tulen ruoaksi. Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas. Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan. Oikeus ja vanhurskaus on sen perustus ja tuki nyt ja aina. Tämän saa aikaan Herran Sebaotin pyhä kiivaus. (Jes. 9:4–6).

Ristillä on jo veri vuotanut, ettei meidän veremme vuotaisi ja tuomio kohtaisi meitä. Siksi omassa elämässämme, kansakuntana ja osana ihmiskuntaa sanomme Johanneksen Ilmestyksen (22:20) sanoin: Tule Herra Jeesus!

Ihanan toivon joulua Sinulle ja läheisillesi!