Venäjä ei saa voittaa tätä sotaa, sillä historia osoittaa, että valloitussotaan ryhtynyt ei pysähdy ennen kuin se pysäytetään, kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Peter Östman sanoo.

Eduskunta on käynyt Ukrainan tilannetta käsittelevän ajankohtaiskeskustelun likimain kaksi vuotta kestäneen Venäjän hyökkäyssodan jälkeen. Istuntoa oli lehterillä seuraamassa Ukrainan suurlähettiläs Olga Dibrova.

Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Peter Östman halusikin esittää osanottonsa sodan uhreille ja heidän läheisilleen.

– Olemme kiitollisia siitä, että ukrainalaiset ovat olleet ja ovat edelleen valmiita taistelemaan hyökkääjiään vastaan.

Sen sijaan Eurooppa ei ole reagoinut tarpeeksi vahvasti, sillä sota on kestänyt kaksi raskasta vuotta ja Krimin miehityksestäkin on jo kymmenen vuotta.

Östmanin mukaan Venäjä ei saa voittaa sotaa, sillä historia osoittaa, että valloitussotaan ryhtynyt ei pysähdy ennen kuin se pysäytetään. Arvioiden mukaan Venäjällä hyökkäyksen alkaessa olleesta maahyökkäyskalustosta puolet onkin jo tuhoutunut. Kuitenkin sodan aikana Venäjä on kasvattanut kalustotuotantoaan ja lisää sitä edelleen.

Suomen täytyy tiivistää yhteistyötä muiden Pohjoismaiden sekä Baltian maiden kanssa, ei vain sotilaallisesti mutta myös poliittisesti.

– Jos jäämme paikoillemme ja lamaannumme, se tarjoaa Venäjälle strategisen edun. Suomessa on jo toimittu oikein, kun olemme lisänneet ammustuotantoamme, mihin suuri osa Eurooppaa ei ole vielä ryhtynyt. Transatlanttista yhteistyötä täytyy myös tiivistää sekä muistaa, että lopulta päävastuu Euroopan turvallisuudesta on meillä itsellämme.

Östmanin mukaan on kuitenkin oltava realisteja: voimme puhua jälleenrakennuksesta vain, jos Ukraina voittaa ja saa kaikki Venäjän miehittämät alueet takaisin.

– Tämä voitto ei ole näköpiirissä vielä lähitulevaisuudessa, erityisesti jos me ja koko Eurooppa emme herää tukemaan Ukrainaa yksimielisesti. Ukrainan täytyy voittaa, jotta sota ei laajentuisi rajoillemme asti.

– Millaisessa maailmassa me siis haluamme elää? Perustuuko tulevaisuutemme vahvimman oikeuteen vai sääntöpohjaiseen maailmanjärjestykseen? Suomen ja koko Euroopan on aika toimia päättäväisesti.