Vielä 1990-luvulla kotikylääni Kaukelaan tultaessa vastassa oli sankka sianpaskan haju. Erityisen kamalaa oli vapun ja äitienpäivän aikaan, kun pellot lemusivat lietteestä. Nyt ei tätä hajuhaittaa enää ole, ei toki possujakaan. Kaikki sikalat on jo vuosia sitten ajettu alas, eikä muitakaan tuotantoeläimiä näy. Löytyykö muuten koko Lohjalta enää ensimmäistäkään sikalaa?

Tänä keväänä uutisoitiin, kuinka S-ryhmä on korvannut omien tuotemerkkiensä Coopin ja Rainbow’n Suomessa tuotetun porsaan ulkofileen tanskalaisella lihalla, mikä sai monet halpalihailon sijaan harmistumaan. Tiedetään myös, että joistakin K-kaupoista voi löytää Grannfågel-brändin broileria, joka on Liettuassa kasvanutta ja Latviassa teurastettua.

Kumpikin ketju puolustautuu ja selittää, että ulkomaisissa lihatuotteissa on kyse vain marginaalisesta osuudesta. ”Valikoimissamme olevista 76 sianlihatuotteesta 70 on kotimaista alkuperää”, S-ryhmä kertoo ja vetoaa siihen, että monet kuluttajat tarvitsevat halvemman vaihtoehdon.

Valitettavasti suuret kauppaketjut suosivat omia tuotemerkkejään, joiden ykköstavoitteena on kuluttajille edullisuus ja kaupalle sen katteet. Siinä kisassa kotimaisuus ei ole korkealla, eikä varsinkaan alkutuottajan tuotteesta saama hinta.

Valitettavasti suuret kauppaketjut suosivat omia tuotemerkkejään, joiden ykköstavoitteena on kuluttajille edullisuus ja kaupalle sen katteet. Siinä kisassa kotimaisuus ei ole korkealla, eikä varsinkaan alkutuottajan tuotteesta saama hinta. Mitä vahvemman aseman ketjujen private label -tuotteet saavat, sitä heikommassa asemassa suomalainen tuottaja on – oli sitten kyse lihasta tai mistä tahansa muusta.

Suomen korkea eläinsuojelulainsäädäntö ei saa tarkoittaa sitä, että kauppaketjut ohjaavat kuluttajia ostamaan ulkomaista lihaa. Kaupan alan pitää huolehtia siitä, että meillä myytävä liha täyttää kotimaiset eläintenpidon hyvinvointivaatimukset tai ainakin on avoimesti kerrottava, että halvempi tuote on myös eettisesti heikommin tuotettua.

Jotta kotimainen alkutuottaja pystyy pärjäämään, on myös elintarvikemarkkinalakia muutettava. Private label -tuotteita koskeva problematiikka on jatkossa oltava lainvalmistelussa mukana, kuten maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah on luvannut.

Suomalaisen puhtaan ruoan potentiaalia on hyödynnettävä nykyistä laajemmin esimerkiksi vientituotteena. Suomalaisen maatalouden korkealle laadulle ja vastuullisuudelle on saatava myös arvonlisä, joka näkyy myös tuottajan kukkarossa niin, ettei niitä viimeisiä sikaloita, navettoja ja kanaloita tarvitse Suomesta lopettaa.

Eläköön kotimainen ruuantuotanto.