Neljän vuoden tilinpäätös

4.12.2014 klo 18:45 Pääkirjoitukset Samuli Rissanen

Vaalikauden viimeisessä puoluevaltuustossa Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen muistutti, ettei hallitusvastuun kahvassa roikkuminen ole itsetarkoitus. Avoimesti myönnettiin, että tuulista ja turbulenttista on ollut. Hätälaskukin on käynyt mielessä. Reilut kolme vuotta sitten hallitusvastuuta siivittivät ajatukset piskuisesta puolueesta, joka nousee päättävään asemaan vaikeana aikana. Puolueen koettiin olevan kuin Vanhan Testamentin Ester, ”juuri tällaista aikaa varten.” Oma rooli ideologisesti hajanaisessa hallituksessa koettiin sillanrakentajaksi.

Parhaimmillaankin Kristillisdemokraattien hallitustaival on ollut kovaa vääntöä ja sitkeiden neuvottelujen tuloksena syntyneitä niskalenkkejä. Viimeinen vuosi on ollut raskain kaikista. Koti, uskonto ja isänmaa-teemalla kampanjoineet Kristillisdemokraatit ovat nähneet ajan koettelevan yhteiskuntaa juuri näillä osa-alueilla.

Isänmaalla ei mene hyvin. Neljä vuotta sitten kauhisteltiin Kreikkaa, mutta ei huomattu, että Suomi itse on matkalla talouden tarkkailuluokalle. Samalla turvallisuusympäristöön on tunkenut vahvasti kylmän sodan uusintaversio. Lapsiperheiden arki tuskin helpottuu, kun viimeisillä säästökierroksilla koskettiin Kristillisdemokraattien pitkään puolustamiin kohteisiin leikkaamalla lapsilisiä ja kajoamalla kotihoidontuen perusteisiin.

Puoluevaltuustolle neljän vuoden tilinpäätöstä läpikäyneen Peter Östmanin kasvoilta kuulsi vaikean vaalikauden rankin pettymys, kun vain miehen ja naisen väliseksi tarkoitettu avioliittokin näytti menevän. Mikäli avioliittolakiin tähdätyt muutokset tulevat voimaan, niillä voi olla vaikutusta myös kirkkojen ja uskonnollisten yhdyskuntien toimintaan.
Hätälaskun sijaan Kristillisdemokraatit ovat kuitenkin valinneet taistella. Nyt nähdään, että yksin se ei onnistu, varsinkaan aatteellisesti kovin erimielisten puolueiden keskellä.
Mikäli Suomea haluttaisiin muuttaa Kristillisdemokraattien kannalta myönteisempään suuntaan, tarvitaan muiden arvokonservatiivisten puolueiden vetoapua.

Puoluevaltuustossakin toivottiin uutta yhteistyötä. Kymen Sakari Smeds väläytti jopa laajaa keskiryhmien muodostaa arvoblokkia.  Keskusta, Ps ja Kd saisivat yhdessä jo nyt yli 40%:n kannatuksen. Yhteistyökyky ei muodostu ongelmaksi ainakaan Kristillisdemokraateille, jotka ovat tällä vaalikaudella vaikuttaneet kuuden ideologisesti hajallaan olevan puolueen sateenkaarihallituksessa. Sen sijaan nähtäväksi jää, ovatko Kristillisdemokraattien edustamat arvot yhtä tärkeitä keskustalle ja perussuomalaisille. Todennäköistä on, että esimerkiksi avioliiton säilyttäminen nykymuodossaan on tulevissa hallitusneuvotteluissa kynnyskysymys vain Kristillisdemokraateille.