Marjut Ounila taistelee esteettömyyden puolesta
9.4.2015 klo 07:03 Uutiset
– Ihmisellä voi olla fyysinen tai henkinen vamma, mutta se ei tarkoita, että hänet pitää lokeroida tiettyyn muottiin, sanoo Uudenmaan kansanedustajaehdokas Marjut Ounila.
Kun Marjut Ounila päätti lähteä ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin, hän halusi kartoittaa eri puolueiden kiinnostusta ja lähetti niille sähköpostia.
Ainoa vastaus tuli Kristillisdemokraateilta. Puolue toivotti Ounilan heti tervetulleeksi joukkoonsa.
– Olihan se jonkinmoinen yllätys. Olin ollut siinä käsityksessä, että vammaisten ihmisten asiat olisivat hyvinkin monen puolueen agendalla. Ilmeisesti näin ei käytännössä kuitenkaan ole, Ounila toteaa.
Valinta ei tämän jälkeen enää ollut vaikea – etenkin, kun Ounila uskovana ihmisenä muutoinkin allekirjoittaa KD:n arvot ja tavoitteet.
Ounila työskentelee Avustajakeskus Sentteri ry:ssä projektikoordinaattorina. Hänellä on jo kahdenkymmenen vuoden järjestötyökokemus.
Esteettömyys tarkoittaa Ounilan mukaan esimerkiksi mahdollisuutta liikkua vaikeuksitta liikennevälineissä, julkisissa tiloissa kuin omassa asunnossa.
Vaikka onkin nyt ensi kertaa lähtenyt tavoittelemaan eduskuntapaikkaa on Ounilalla jo pitkään ollut vahva halu toimia politiikassa, vammaisten ihmisten etujen puolesta.
– Valitsin vaaliteemakseni esteettömyyden, kun omakohtaisesti tiedän ja olen kokenut ne vaikeudet, joita vammainen ihminen kohtaa niin jokapäiväisen arjen toimissa kuin sosiaalisessa kanssakäymisessäänkin.
Esteettömyys tarkoittaa Ounilan mukaan esimerkiksi mahdollisuutta liikkua vaikeuksitta liikennevälineissä, julkisissa tiloissa kuin omassa asunnossa.
Esteettömyys on Ounilan mielestä laaja asia, johon kuuluvat myös informaation saamisen esteettömyys samoin kuin asenteet.
Vaikka parannusta onkin tapahtunut törmää vammainen ihminen yhä tilanteisiin, joissa toimiminen on hankalaa ja jopa mahdotonta:
– Esimerkiksi invavessoissa ei edelleenkään ole läheskään aina riittävästi tilaa pyörätuolin kanssa asioiville. Tai sitten ne ovat väärässä käytössä, kuten siivouskomeroina.
– Asuntomessuilla, joiden tulisi edustaa toimivaa ja nykyaikaista asumista, valtaosa taloista on useampikerroksisia ja täynnä portaita. Myös oviaukot on mitoitettu liian kapeiksi.
Ounilan mukaan kyse ei ole yksinomaan vammaisten tarpeista vaan siitä, miten rakennusten suunnittelussa ei edelleenkään toteudu riittävästi elinkaari-ajattelu:
– Kuka tahansa voi vammautua, ja jokainen meistä vanhenee. Kun näin käy, jää usein ainoaksi vaihtoehdoksi muutto pois omasta kodista. Sen sijaan, että jo rakennuksia suunniteltaessa huomioitaisiin asujien muuttuvat tarpeet.
Sama yhteen muottiin sovittamisen ja joustamattomuuden periaate leimaa Ounilan mukaan myös sosiaali- ja terveyspalveluita.
– Meillä ajattelu kulkee siten, että ’jokaiselle tarvitsijalle samat palvelut’, Ounila sanoo.
Myös toisenlainen vaihtoehto olisi Ounilan mielestä mahdollinen:
– Esimerkiksi Englannissa on kokeiltu mallia, jossa erityisryhmiin kuuluvat ovat omaehtoisesti voineet päättää, mitä nimenomaisia palveluita he itselleen haluavat ja tarvitsevat.
– Oikein suunniteltuna ja kohdennettuna tällainen ’henkilökohtaisen budjetin’ malli voisi osoittautua nykyjärjestelmää halvemmaksi, Ounila toteaa.
Hän haluaa myös tasoittaa tietä vammaisten ihmisten työelämään pääsemiseksi. Tämäkin on asia, joka kuuluu Ounilan esteettömyys-vaaliteemaotsikon alle.
– Moni poliitikko puhuu nyt siitä, miten ihmiset pitää saada kortistosta takaisin töihin ja veronmaksajiksi. Silti vammaisten ihmisten pääsy työelämään on tehty hyvin vaikeaksi, vaikka moni olisi siihen sekä motivoitunut että kykenevä.
–Esimerkiksi etätyömahdollisuuksia ja erilaisia työajan joustoja tulisi kehittää, jolloin liikuntarajoitteisuus ei olisi este työnteolle.
– Myöskään käytettävissä olevaa ja jatkuvasti kehittyvää teknologiaa ei hyödynnetä tarpeeksi, vaikka sillä voitaisiin saada vaikeastikin vammaisia ihmisiä työelämän piiriin.