Emme voi sulkea silmiämme hädältä

28.4.2015 klo 16:17 Kolumnit Päivi Räsänen

Viikonloppuna luimme jälleen uutisia ISIS:n järkyttävästä kohtelusta vankejaan kohtaan. Kertoman mukaan nälkäisille naisille olisi tarjoiltu ruokaa, joka oli tehty heidän lapsistaan. Olipa tämä tarina totta tai ei, emme länsimaisen vapauden ja hyvinvoinnin keskellä pysty edes kuvittelemaan sitä tuskaa, kipua ja epätoivoa, jota nämä ihmiset käyvät läpi. Tuhannet ja tuhannet ihmiset elävät pakolaisleireillä ilman toivoa kotiinpaluusta. Suomen päätös nostaa pakolaiskiintiötä tälle vuodelle 1050:een on ollut oikea.

Ihmisten hätä on otettava aina vakavasti.

Reilu viikko sitten ihmissalakuljettajien lastaama laiva kaatui Välimerellä. Seitsemänsataa Pohjois-Afrikasta epätoivon ajamina kohti Eurooppaa lähtenyttä ihmistä kuoli. Se oli vain yksi monista onnettomuuksista Välimerellä viime vuosina. Ihmissalakuljettajat käyttävät häikäilemättä hyväkseen ihmisten hätää, ja Välimeri on muuttunut joukkohaudaksi. EU:n päätökset pelastusoperaatioiden ja merivalvonnan vahvistamisesta ovat tärkeitä, mutteivät ratkaise itse ongelmaa.

Kansainväliseltä yhteisöltä tarvitaan voimakkaampia otteita Pohjois-Afrikan tilanteen saamiseksi hallintaan. EU:n työkalut alueen vakauden edistämiseksi ovat rajalliset; siksi YK:n rooli on keskeinen. Parasta kehitys- ja pakolaispolitiikkaa on ongelmien ratkominen paikallisesti mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Nepalissa tapahtui lauantaina tuhoisa maanjäristys. Uhriluku on kasvanut jatkuvasti, ja sen pelätään nousevan edelleen. Inhimillinen hätä on katastrofaalista. Epätietoisuus sukulaisten ja ystävien kohtalosta kalvaa monia, eivätkä matkapuhelinverkot toimi. Jälkijäristysten pelossa ei öitä uskalleta viettää sisätiloissa. Suomi oli valmis lähettämään rauniopelastusmuodostelman Nepaliin osana EU:n pelastuspalveluapua. Mikäli tilanne vaatii, on Suomen tarvittaessa oltava jatkossakin valmis auttamaan Nepalia.

Emme voi kääntää selkäämme maailman kärsiville. Onpa syynä terrorismi, sodan kauheudet tai luonnonkatastrofi, on ihmisten hätä aina otettava vakavasti. Se, että tapahtumapaikka on kaukainen, ei oikeuta meitä sulkemaan silmiämme. He ovat ihmisiä niin kuin mekin.

Ylös