Tulevaa oppositiota yhdistää heikoimpien puolustaminen

8.5.2015 klo 16:15 Pääkirjoitukset Samuli Rissanen

Kristillisdemokraatit olisivat sopineet mainiosti Juha Sipilän johtamaan perusporvarihallitukseen, mutta pienpuolueita sinne ei tällä kertaa huolittu. Sen sijaan KD jää oppositioon, jossa puolueelle tekee seuraa koko punavihreä laita Rkp:lla höystettynä. Herää kysymys, kuka ei kuulu joukkoon?

Punavihreän opposition kanssa yhteistä on yhteiskunnan heikoimpien, vähävaraisten, työttömien, yksinhuoltajien ja syrjäytyneiden asioiden ajaminen.

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa (8.5.) arvioitiinkin Kristillisdemokraattien jäävän oppositiossa omaksi saarekkeekseen. Se on kuitenkin väärä luulo.

Kristillisdemokraatit on yhteistyöpuolue ja sen edustajat ovat tunnettuja sillanrakentajina.

Punavihreän opposition kanssa yhteistä on yhteiskunnan heikoimpien, vähävaraisten, työttömien, yksinhuoltajien ja syrjäytyneiden asioiden ajaminen. Yhteinen palaute tulee varmasti, jos heikoimpien asemaa ei päätöksissä oteta riittävästi huomioon.

Kristillisdemokraattien ehdoton vahvuus on sekin, että eduskuntaryhmässä ei ole tälläkään kertaa ainuttakaan riviedustajaa. Essayah, Räsänen ja Östman ovat erittäin taitavia ja kokeneita poliitikkoja ja neuvottelijoita. Erikoislääkäri Sari Tanus on mennyt harmaan kiven läpi omantunnonvapaus-kansalaisaloitteen alullepanija ja nimien kerääjänä. Sosiaalineuvos Antero Laukkanen on luvannut tuoda ryhmään osaamisensa lisäksi iloa ja uskonhenkeä.

Kristillisdemokraatit on kuitenkin siinäkin mielessä tolkun puolue, että siellä ymmärretään, että hyvää hallitusta ei kannata yrittää väkisin kaataa. Kristillisdemokraatit tuskin sortuu välikysymystehtailuun. KD:n viisikko ei ole räksytysryhmä vaan tekee rakentavaa oppositiopolitiikkaa.

Perusporvarihallituksen suurimmat uhkat tulevatkin sisältäpäin. Vielä vuosi sitten pidettiin päivänselvänä, että Kokoomus ja perussuomalaiset eivät mahdu samaan hallitukseen. Puolueet ovat poliittisessa kentässä toisiaan hylkivät navat. Kokoomuksen ja perussuomalaisten välinen poistovoimainen magnetismi ei katoa hallitusyhteistyössäkään.

Puolueiden keulahahmotkin ovat kuin tuli ja vesi. Stubb hurmaa maailmalla sulavuudellaan, kansainvälisyydellään ja kielitaidollaan. Sen sijaan Brysselissä pelätään jo nyt valtiovarainministerin salkun todennäköisimmin ottavan Timo Soinin hahmon ilmestymistä ministerikokouksiin.

Senkin kehtaa jo suoraan sanoa, että hallituspohjan riskit liittyvät Kokoomuksen ja perussuomalaisten tavoitteiden yhteensovittamiseen. Joukkueet todennäköisesti löytävät  toisensa hallitusneuvotteluissa. Sipilän ei kuitenkaan tarvitse jännittää, että puolueet missään asiassa liittoutuisivat keskenään Keskustaa vastaan.

Varsinaisella hallitustaipaleella koetinkiveksi muodostuvatkin perussuomalaisten vaalilupaukset, joita on mahdoton pitää. Ja mitä usempi kariutunut lupaus, sitä pettyneempi kenttäväki ja äänestäjät ja sitä varmemmat irtiotot hallituksessa.