Räsäsen kunniakas lähtö
2.6.2015 klo 13:06 Pääkirjoitukset Kristiina Kunnas
Päivi Räsänen suostui epäröiden puheenjohtajaehdokkaaksi syksyllä 2004. Bjarne Kallis oli johtanut puolueen hienoon vaalivoittoon 1999. 2003 tuli kuitenkin takkiin ja 10 edustajan eduskuntaryhmä harveni seitsenhenkiseksi. Eurovaaleissa 2004 KD ei saanut paikkaa eikä Kallis onnistunut nousemaan Euroopan parlamenttiin. Kallis laski yhteen voitot ja tappiot ja päätyi pyytämään eroa sekä ylimääräisen puoluekokouksen järjestämistä. Karismaattinen puheenjohtaja osasi kuitenkin hurmata kansanjoukkoja. Räsänen joutuisi täyttämään suuret saappaat.
Sisukas ja uskollinen Räsänen saa jättää paikkansa arvostettuna poliitikkona, joka ei suostunut ajojahteihin.
Ylimääräinen puoluekokous valitsi lokakuun alussa 2004 kolmannen kauden kansanedustajan, viiden koululaisen äidin ja lääketieteen lisensiaatin Kristillisdemokraattien johtoon. Vierellä seisoi pappipuoliso Niilo Räsänen. Itselleen uskollisesti Räsänen oli nopea oppija, eikä häneltä pitkään mennyt ottaa haltuun niin puheenjohtajan asema kuin puoluekin.
Puheenjohtajakautensa alussa Räsänen haaveili siitä, että Suomen Kristillisdemokraatit kasvaisi saksalaisen suurpuolueen mittoihin. Seuraavat kymmenen vuotta tulisivat kuitenkin hautaamaan haaveen. Räsäsen puheenjohtajakausi osui aikaan, jona Suomi maallistui nopeammin kuin koskaan aikaisemmin. Räsänen on puolueensa ikäinen. Kristilliset arvot olivat se kaunis ja kestävä pohja, jolle puolue 1950-luvun lopussa synnytettiin. Nyt molemmat, niin puolue kuin sen johtajakin, joutavat monen mielestä romukoppaan. Mediassa Räsänen näyttäytyi usein rouva Omatuntona, eikä moni arvoliberaali ja uskonnoton suomalainen voinut sietää hänen tiukkapipoisuuttaan ja kristillisen ihmiskäsityksen puolustamistaan.
Eurovaaleissa 2014 tuli hieno saalis, mutta äänikynnystä ei ylitetty ja äänikuningatar Sari Essayah putosi kirvelevästi Euroopan parlamentissa. Laskevien kannatuslukujen tympäännyttämät puoluepäättäjät lähtivät ajamaan ylimääräisen puoluekokouksen ja puheenjohtajavaalin järjestämistä. Tilanne laukesi. Räsänen sai jatkaa – ainoana alkuperäisen sixpäkin jäsenenä – hallituskauden loppuun sekä johdattaa puolueen eduskuntavaaleihin. Anteeksi annettiin, mutta episodi jätti jälkensä puheenjohtajaan.
Räsäsen kaudella kristillisdemokraattien kannatus laski, mutta Räsänen itse nousi kokemukseltaan ja taidoiltaan sellaiseen valtiomiesluokkaan, jossa häntä ennen ei muita kristillisdemokraatteja olekaan. Hänen puheenjohtajakautensa on pisin puolueen historiassa. Sote-asioiden tuntijasta tuli oivallinen sisäministeri. Räsänen pystyi tiukassa taloustilanteessa rakenneuudistuksiin ja säästötoimiin, sai niistä kansan kritiikin, mutta nautti niiden vuoksi – ja myös niistä huolimatta – poliisikunnan ja ministeriön virkamiesten luottamusta.
Kevään eduskuntavaalitenteissä esiintyi haastavista keskusteluista nauttiva puheenjohtaja. Tällainen rentous saavutetaan vasta, kun ihminen on keitetty kovissa liemissä. Räsänen oli kypsynyt kuumuutta ja ahtaita paikkoja kestäväksi.
Kesäkuun ensimmäisen päivän ilmoitus oli taktisesti hieno. Sisukas ja uskollinen Räsänen saa jättää paikkansa arvostettuna poliitikkona, joka ei suostunut ajojahteihin. Hänen kautensa päättyy kunniakkaasti.