Sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestö Tehy ei hyväksy vanhustenhoidon minimihenkilöstömitoituksen pienentämistä. Lähi- ja perushoitajaliitto Super puolestaan kysyy, onko hoitamisesta tehty rangaistavaa.

Sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestö Tehy ei hyväksy hallituksen aikeita pienentää vanhustenhoidon minimihenkilöstömitoitusta 0,4:ään. Säästötoimenpide kohdistuu erityisen haavoittuvaan potilasryhmään ja myös koulutettuun hoitohenkilöstöön.

Moni hoitaja joutuu sellaisten eettisten kysymysten eteen jo nyt, jotka kuuluisivat työnantajan ratkaistavaksi. – Vaikein kysymys on jo pitkään ollut, mitä ehditään tehdä asiakkaan hoitamiseksi.

Tehyn mielestä kuntien säästötarpeet on väärä motiivi heikentää ikäihmisten hoitoa ja puuttua heikommassa asemassa olevien asemaan. Ensin pitäisi toteuttaa sote-uudistus, jotta uusien rakenteiden avulla saadaan säästöjä.

– Ei voi olla näin, että normien purku alkaa juuri vanhusten hoidosta, sanoo Tehyn puheenjohtaja Rauno Vesivalo.

Tehy on aiemmin linjannut lausunnoissaan, että lähtökohtana hyvälle hoidolle on potilaan hoidon tarve, joka pitää suhteuttaa hoidettavien määrään ja palvelutarpeeseen. Mitoituksen on oltava joustavaa ja muututtava potilaiden hoidontarpeen ja toimintakyvyn muuttuessa.

– Tämä hallituksen esittämä säästötoimenpide kohdistuu koulutettuun hoitohenkilöstöön erittäin pahasti ja lisäksi se on riski hoidon laadulle ja potilasturvallisuudelle, Vesivalo sanoo.

Vesivalo on myös huolissaan jäljelle jäävien hoitajien työkuormituksesta.

– Veikkaan, että alalla ei pysytä ja erityisesti vanhustenhoidon rekrytointiongelmat tulevat lisääntymään. Tehyyn on tullut vuosien varrella yhteydenottoja, joissa kerrotaan riittämättömistä henkilöstömitoituksista, väsymyksestä ja potilasturvallisuuden vaarantumisesta.

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Superin mukaan riittämätön henkilöstömäärä on koetellut hoitoalaa jo kauan, mikä on heikentänyt merkittävästi työssäjaksamista ja lisännyt sairauslomia. Erityisesti ensimmäisen sairauspäivän palkattomuus ja palkanalennus seuraavilta kahdeksalta päivältä asettavat työntekijän hankalan valinnan eteen.

– Potilasturvallisuus ei saa vaarantua, mutta onko työntekijällä taloudellisesti mahdollisuus sairastaa, liiton puheenjohtaja Silja Paavola kysyy.

Lähi- ja perushoitajilla oli vuonna 2014 keskimäärin 25 sairauspäivää neljässä jaksossa. Se on noin 800 euron menetys palkassa vuodessa.

– Ei ole oikein, että sairastumisesta rangaistaan. Sairauslomiin kohdistuvat säästötoimet ovat täysin järjettömiä ja aiheuttavat todellisuudessa lisäkustannuksia, kun sairaudet pahenevat ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisten määrä kasvaa, Paavola kritisoi.

Hänen mukaansa moni hoitaja joutuu sellaisten eettisten kysymysten eteen jo nyt, jotka kuuluisivat työnantajan ratkaistavaksi.

– Vaikein kysymys on jo pitkään ollut, mitä ehditään tehdä asiakkaan hoitamiseksi.

– Tämä on usein jäänyt työntekijän ratkaistavaksi ja hän tuntee valitettavan usein myös syyllisyyttä riittämättömästä ajasta. Työnantajan tehtävä on huolehtia siitä, että hoitajalla on riittävästi aikaa varsinaiseen hoitotyöhön, Paavola sanoo.

Hallituksen suunnitelmissa on myös leikata pidempiä lomia. Superilaiset eivät ole Paavolan mukaan valmiita pidentämään työaikaa, sillä työtä tehdään jo nyt yli omien voimavarojen.

– Kun työnantajat eivät ole noudattaneet suosituksia henkilöstömitoituksista, ovat työssäolevat käytännössä tehneet useamman työntekijän tehtävät. Tehostamista ja itsensä ylittämistä on tapahtunut jo kauan, ilman korvauksia.