”Miksi Jeppe juo?” kuului vielä parikymmentä vuotta sitten päihteiden ongelmakäytön keskeisin kysymys. Nyt alkoholin rinnalle ovat tulleet lääkkeet, opioidit sekä verkosta kotiovelle tilattavat synteettiset huumeet. A-klinikkasäätiön ylilääkäri Kaarlo Simojoki on huolissaan päihdeongelmaisten hoidon tulevaisuudesta.

Valtakunnan suurimmassa päihdetyöjärjestössä A-klinikkasäätiössä käytiin viime vuonna sen 60-vuotisen historian ensimmäiset yt-neuvottelut.

Lähes neljänsadan lomautetun ja kuuden työntekijän irtisanomisin säätiö haki 1,7 miljoonan euron säästöjä toiminnalleen. Myös hoito- ja kuntoutusyksiköitä eri puolilla maata on jouduttu sulkemaan määräajaksi.

Valvonta ja rajoitukset ovat välttämättömiä, mutta niillä ongelmaa ei ratkaista. Tarvitaan myös asiatiedolle perustuvaa valistusta, sekä koko yhteiskunnan, kodin, koulun ja muiden yhteisöjen asennekasvatusta.

Sopeutustoimien keskeiseksi syyksi säätiön ylilääkäri Kaarlo Simojoki nimeää tuntuvasti vähentyneet asiakaskäynnit.

– Pudotus asiakasmäärissä edellisvuodesta viimevuotiseen oli runsaat kahdeksan prosenttia, ja laitoshoidon osalta kaksi.

Näin siitä huolimatta, vaikka päihdeongelmaisten avuntarvitsijain määrä on koko 2000-luvun lisääntynyt.

Simojoen mukaan nykytilanteeseen ovat vaikuttaneet muutokset niin asiakaskunnassa kuin hoito- ja palvelujärjestelmässä.

– Viimeisten viidentoista vuoden aikana alkoholin rinnalle on tullut sen sekä lääkkeiden ja huumeiden sekakäyttö. Tämä on tapahtunut yhdessä kuntien talouden alamäen ja julkisten palvelujen karsimisen kanssa.

Nyt ollaan ylilääkäri Simojoen mukaan tilanteessa, jossa alueellinen tasa-arvo päihdehoidon ja sen resurssien osalta on häviämässä. Samoin kuin ymmärrys siitä, ettei moniongelmaisen päihteiden  käyttäjän hoito ole typistettävissä pelkäksi vieroitushoidoksi ilman sitä seuraavaa kuntoutusta.

Simojoki sanoo muutoksen näkyvän päihdetyön jakaantumisena joko perinteisten alkoholiongelmaisten tai vaihtoehtoisesti moniongelmaisten päihteiden väärinkäyttäjien hoitoon.

– Kuntien kyky määritellä ja päättää tarjoamiensa hoitojen tasosta ja sisällöistä ei ole läheskään aina riittävä, Simojoki toteaa.

Päihteiden ongelmakäytön luonteen muuttuessa moni kunta perustaa palvelunsa yhä perinteiselle alkoholiongelmaisten asiakkaiden  hoidolle.

– Palveluja kilpailutettaessa kunnat pyrkivät nyt myös aiempaa enemmän ohjailemaan ostamiensa hoitojen sisältöjä, saadakseen ne mahdollisimman edullisesti.

– Tämä näkyy esimerkiksi asiakkaan lääkäri- ja vastaanottokäyntien vähentymisinä, äärimmillään pariin kertaan vuodessa. Näin ei ole minkään muun terveydenhuollon palvelun osalta.

Vaikka alkoholi edelleen on suurin päihdeongelmien aiheuttaja, ovat sen ja lääkkeiden sekakäytön ohella yleistyneet myös  verkosta tilattavat huumeet.

Päihdeongelman ja sen hoidon monimutkaistumisen lisäksi huumeisiin liittyy aina suuri käyttäjäkohtainen riski, Simojoki sanoo.

– Ostaja ei voi koskaan olla varma siitä, mitä tilattu tuote sisältää. Halutun huumeen sijaan aine saattaa olla pesupulveria tai vaikka rotanmyrkkyä.

Simojoki muistuttaa myös synteettisesti valmistettujen, niinsanottujen muuntohuumeiden vaaroista:

– Silloinkin, kun hankittu huume on luvatunlaista, voivat käytön seuraukset olla täysin ennalta-arvaamattomat niin annostuksen kuin vaikutusten osalta.

Toisin kuin valvottu alkoholinmyynti, nuorten suosima huumeiden verkkokauppa on helppoa, ja sitä markkinoidaan muuntohuumeiden osalta laillisena.

Internet-sukupolven varoitttamiseksi jo ennakkoon huumeidenkäytön vaaroista Simojoki painottaa valistuksen merkitystä.

– Valvonta ja rajoitukset ovat välttämättömiä, mutta niillä ongelmaa ei ratkaista. Tarvitaan myös asiatiedolle perustuvaa valistusta, sekä koko yhteiskunnan, kodin, koulun ja muiden yhteisöjen asennekasvatusta.

– Nuorille on opetettava, miten sanotaan ”ei” silloin, kun oma terveys ja tulevaisuus ovat päihteiden vuoksi uhattuina.

Hallitukselle A-klinikkasäätiön ylilääkärillä Kaarlo Simojoella on selkeä viesti.

– Peruspalvelut ja niiden saatavuus alueellisesti on säilytettävä, myös päihdeongelmaisten hoidon osalta.

– Lyhytnäköiset, vain muutaman vuoden perspektiivillä tehdyt ratkaisut maksavat jossain vaiheessa myöhemmin aina lisää.

– Kyse on kansalaisten hyvinvoinnista, joka heijastuu lähiympäristöön, ja laajemmin koko yhteiskuntaan. Jos suurella osalla ihmisistä menee hyvin, se ei saa olla veruke sille, että jätämme huomiotta ja vaille hoitoa ne, joilla menee tosi huonosti.