Isku Pariisiin osui samalla meihin

19.11.2015 klo 14:47 Pääkirjoitukset Kristiina Kunnas

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah antoi ensimmäiset osanottosanansa Pariisin-iskujen jälkeisenä aamuna yhteisöpalvelu Twitterissä. Hän sanoi seisovansa Pariisin terrori-iskujen uhrien ja omaisten rinnalla osanoton ajatuksin. ”Terrori paljastaa ääriaatteiden todelliset päämäärät”, Essayah jatkoi.

Euroopan maat ovat joutuneet valmistautumattomina uuden tilanteen eteen. Ne – siis me – joutuvat nyt painimaan sekä maahanmuuttotulvan että terroriuhkan kanssa. Valmentautumiseen ei ole ollut riittävää aikaa.

Valtionpäämiehiltä ja poliittisilta johtajilta odotetaan surevien rinnalle asettumista.

Yhteisöllinen sureminen muuttui luontevaksi Walesin prinsessan Dianan kuoltua traagisessa liikenneonnettomuudessa – näyttämönä tuolloinkin  Pariisi – elokuun viimeisenä yönä 1997. Hyväntekijä, hylätty vaimo ja pikkuprinssien 36-vuotias äiti  oli maailman seuratuin nainen.  Ne, jotka olivat myötäeläneet hänen vaiheitaan, tunsivat menettäneensä hyvän tutun. Pian hänen kotinsa Kensingtonin palatsin edustalla lainehti kynttilöiden, muistoviestien ja kukkien meri.

Isku Pariisiin osui samalla meihin. Samaa tunnekuohua eivät ole  synnyttäneet terroriteot Irakissa, Syyriassa tai Libanonissa. Mutta Pariisi on meidän! Ärsyttävän röyhkeä mutta samalla kaunis. Kulunut mutta suosittu. Seinen vasenta rantaa eivät ole askeltaneet vain Albert Edelfelt, Ernest Hemingway ja Jean-Paul Sartre, vaan myös miljoonien turistien jalat heidän jälkeensä.

Tuen ilmausta seurasi vastareaktioiden sarja. Miksi emme sure alaspommitetun venäläiskoneen uhreja? Miksi menetetty elämä on arvokkaampi  Pariisissa kuin Syyriassa?

Isku Pariisiin oli isku myös Suomeen.  Vain muutama päivä iskujen jälkeen Ranskan presidentti Hollande pyysi ulkoministerikokouksessa Euroopan unionilta turvatakuiden käyttöönottoa. EU:lle pyyntö on historian ensimmäinen.

Tiistaina puolustusministeri Jussi Niinistö totesi Suomen avun Ranskalle voivan olla esimerkiksi poliisiyhteistyötä.

Sotilaallisen avun antaminen ei ole Suomen nykylakien mukaan mahdollista. Sotilaallisen avun mahdollistavaa lakiesitystä  puuhattaneen kuitenkin eduskuntaan alkuvuodeksi.

Euroopan maat ovat joutuneet valmistautumattomina uuden tilanteen eteen. Ne – siis me – joutuvat nyt painimaan sekä maahanmuuttotulvan että terroriuhkan kanssa. Valmentautumiseen ei ole ollut riittävää aikaa.

Meidän on osattava asettua surevien rinnalle, itkettävä yhteinen itku.

Mutta yhdessä toimeen tarttuminen on vieläkin tärkeämpää. Suomella ja Euroopalla on paljon oppimista maahanmuuttajien kotouttamisessa ja terroritekojen ennaltaehkäisemisessä.