Olemme matkalla uuden aikaan. KD ei ole seurakunnan korvike!

Mieltäni on painanut joissain KD:n paikallisosastoissa ja piireissä vaikuttava seurakuntakulttuuri. Puolueessa on jäseniä kaikista kristillisistä ryhmistä. Mitkä seikat tekevät kristillisdemokratiasta liikkeen, joka vetoaa heihin kaikkiin? Seurakuntakulttuurin tai raamatun tulkinnan osalta törmäisimme ainakin ensimmäisenä naispappeuteen, lapsikasteeseen, perisyntiin, jumalanpalvelusliturgiaan tai Paavin asemaan liittyviin ristiriitaisuuksiin. Nämä teemat eivät kuulu politiikkaan.

Emme kuitenkaan saa tehdä seurakunnille karhunpalvelusta hämärtämällä kulttuurieroa puolueen ja seurakuntien välillä.

Huomasin muutama vuosi sitten laiminlyöväni henkilökohtaista hartauselämääni KD-puoluetoiminnan takia. Olin töissä politiikan parissa, harrastin politiikkaa ja hoidin monia KD-luottamustehtäviäni. Koska puolueessa suurin osa toimijoista on seurakunta-aktiiveja, kokouksissa rukoillaan ja lauletaan hengellisiä lauluja, aloin aivan kuin varkain ”ostamaan” aikaa omasta jumalanpalveluksestani.

Tiedän, että paikallisella tasolla puoluetoiminnan ja seurakuntakulttuurien ero voi olla häilyvä, koska toimijat ovat samoja. Emme kuitenkaan saa tehdä seurakunnille karhunpalvelusta hämärtämällä kulttuurieroa puolueen ja seurakuntien välillä. Näin tehdessämme pelotamme toisenlaisen hartauskulttuurin harjoittaman lähimmäisen sellaiseen puolueeseen, joka suhtautuu neutraalimmin.

Toisaalta samalla vahingoitamme eri seurakuntien työtä tarjoamalla kilpailevaa toimintaa. KD ei saa poliittisella kulttuurillaan kilpailla seurakuntien kanssa vaan vaikuttaa ja luoda edellytykset niiden toiminnalle Suomessa samalla kunnioittaen seurakuntien ainutlaatuisuutta hengellisen kulttuurin edistäjinä ja raamatullisen tehtävän toteuttajina.

Emme saa laiminlyödä perheitämme tai seurakuntiamme puoluetoiminnan varjolla.