Amerikkalainen ja suomalainen Lena Hartikainen kehottaa olemaan rohkea. Hän on itse aloittanut nollasta neljä kertaa.

Kun Lena Hartikainen muutti Suomeen asuttuaan 15 vuotta Yhdysvalloissa, kuulostivat joululaulut apeilta ja pääkaupunkiseudulle oli ilmestynyt ruuhkia.

Mutta kaamoksen alkaessa Lena katseli harmaata aamumaisemaa ja iloitsi. Kosteassa säässä juokseminen saisi voimaan hyvin. Ja kun Suomi vajosi kylmämasennukseen vuodenvaihteen pakkasilla, otti Lena Hartikainen ulkoilun jälkeen itsestään kasvokuvan.

–      Kuinka moni saa lenkillä silmäripsiinsä huurrekerroksen, hän nauraa.

–      Olen viimeiset kahdeksan vuotta kulkenut pelkissä varvassandaaleissa. On makeeta vetää buutsit jalkaan!

Amerikkalainen yltiöpositiivisuus on hyvä. Siinä ilmapiirissä ei pelätä tehdä virheitä.

–       Pyrin pitämään tuntosarvet herkkinä ja sormen pulssilla: mikä on tämä Suomi, mitkä ovat sen arvot. Millaiseen maahan olen tullut?

Hän välttää sanaa paluumuutto.

–      Perustelen sen sillä, että koskaan ei voi palata menneeseen. Jos väittäisin palanneeni, asettaisin itseni konfliktitilanteeseen. Eiväthän ihmiset ole samat kuin lähtiessäni Yhdysvaltoihin 1999. Enkä minäkään ole.

Hän on aito mamu, sillä hän kävi maahanmuuttoprosessin läpi Yhdysvalloissa. Se oli syvä kokemus.

–      Suostuin omaksumaan uuden identiteetin.

Kaksoiskansalaiselle on käynytkin niin, että Suomessa hän väistämättä tuntee olevansa osin amerikkalainen – ja Yhdysvalloissa suomalainen.

–      Kun syntyy jonnekin, ei kysytä otatko maasi arvot vastaan. Mutta kun hakee vieraan maan kansalaisuutta, on kuin ottolapsi, jonka on hyväksyttävä myös uuden kotimaan arvot.

Tyhjästä aloittaminen on Lenalle jo neljäs kerta. Ensimmäinen oli lapsuudenkodista lähtö ja omien siipien varaan heittäytyminen 16-vuotiaana. Toinen oli, kun hän muutti miehensä ja poikiensa kanssa Seattleen Washingtonin osavaltioon. Syyskuun terrori-iskujen jälkeinen kaaos ei ollut rohkaiseva startti uudelleen yrittäjälle. Kun miehen työt veivät Floridaan, elettiin vuotta 2007. Yhdysvallat oli syöksymässä finanssikriisiin. Taas oli työllistettävä itsensä, ja sen hän myös teki.

–      Kuljin ovilla kolkuttamassa ja lopulta sain perustettua Kauppakamarin Floridaan.

Paljon paremmin ei mennyt Suomellakaan, kun Lena 2015 saapui. Oltiin keskellä lamaa, talousuutiset täyttyivät irtisanomisista ja yt-neuvotteluista.

–      En pelkää. Olen istunut lukemattomat palaverit ja luonut kontaktiverkot. Niiltä ihmisiltä, joiden kanssa ei ole syntynyt sopimuksia, olen pyytänyt lisää yhteyshenkilöitä. Näin ovet vähitellen avautuivat.

Nyt hän on kouluttajana Deep Lead –yrityksessä. Hänet voi tilata valmentajaksi ja puhujaksi.

Amerikkalaisuudesta olisi opittavaakin.

–      Yltiöpositiivisuus on hyvä. Siinä ilmapiirissä ei pelätä tehdä virheitä.

–      Integroituminen, kotoutuminen oli helppoa, ja siellä annetaan upealla tavalla mahdollisuus osallistumiseen.

–      Kun pääsin kansalaiseksi, tuli vapaaehtoistyön koordinaattori juttusille. Hän tartutti asenteen, että kun kerran olen saanut kansalaisuuden, on minun annettava jotain takaisin siitä.