Yritykset ovat tuottavampia keskittyneillä alueilla, mutta suuremmissa kaupungeissa kilpailu on kovempaa ja kustannukset korkeampia.

Näiden kahden, erisuuntaisen vaikutuksen nettotuloksena suomalaisyritysten kannattavuudessa ei ole havaittavissa suuria alueellisia eroja, selviää VATT:n tutkimuksesta. Tuottavuus on makrotalouden kannalta tärkeä mittari, mutta yritystasolla kannattavuus ratkaisee menestyksen. Yrityskohtaiset tekijät ja toimiala vaikuttavat eniten kunkin yrityksen kannattavuuteen.

Suomessa on keskusteltu siitä, kannattaako maassa harjoittaa hajauttavaa vai keskittävää aluepolitiikkaa. Pääministeri Juha Sipilä uskoo, että digitalisaation avulla Suomi voisi jopa saada hajauttamisesta kilpailuetua, kun taas useat taloustieteilijät ovat kommentoineet, että juuri yritysten keskittyminen maantieteellisesti lisää tuottavuutta.

Tässä keskustelussa eri osanottajat ovat kommentoineet osittain eri asioita. Taloustieteilijät ovat perinteisesti keskittyneet tutkimaan tuottavuutta eli tehokkuutta, kun taas liiketalouden parissa yritysten menestystä mitataan monilla muillakin mittareilla. Näistä tärkeimpien joukossa ovat kannattavuus, vakavaraisuus ja maksuvalmius.

Kansainvälisessä Papers in Regional Science -lehdessä juuri julkaistun tutkimuksen mukaan yritysten kannattavuudessa Suomessa ei ole merkittäviä alueellisia eroja. Tutkimuksen on tehnyt Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen erikoistutkija Saara Tamminen.

Yrityskohtaiset tekijät ja toimiala vaikuttavat eniten kunkin yrityksen kannattavuuteen.

Yrityskohtaiset tekijät ja toimiala vaikuttavat eniten kunkin yrityksen kannattavuuteen. Yritysten todennäköisyydessä poistua markkinoilta ei myöskään ole merkittäviä alueellisia eroja Suomen suurimpien kaupunkien ja vähemmän tiheään asuttujen alueiden välillä. Tutkimuksen mukaan yritykset ovat kuitenkin Suomessakin keskimääräistä tuottavampia keskittyneillä alueilla.

Vaikka keskittymisestä nousevat tehokkuusedut ja tuottavampien yritysten valikoituminen suurempiin asutuskeskittymiin voivat vaikuttaa positiivisesti yritysten kannattavuuteen ja pystyssä pysymiseen, samaan aikaan suuremmissa kaupungeissa kilpailu on kovempaa ja kustannukset merkittävästi korkeampia.

Näiden kahden erisuuntaisen vaikutuksen nettotuloksena yritysten kannattavuudessa ei havaittu merkittäviä alueellisia vaikutuksia edes vuosien 2008–2010 globaalin kysyntälaman aikaan, josta kärsivät erityisesti suurimpiin kaupunkeihin keskittyneet vientiyritykset. Tutkimuksen mukaan vuosina 2009–2010 suomalaisten vientiyrityksien kannattavuus laski merkittävästi enemmän kuin vain kotimaisille markkinoille suuntautuneiden yritysten kannattavuus samoilla toimialoilla.

Yleisesti ottaen tutkimusten perusteella yritykset sijoittuvat sinne, missä heidän on kannattavaa toimia. Yrityksille suunnattavia aluetukia tämä julkaisu ei suoraan tutki, mutta niiden käyttöä ei myöskään voida perustella näiden tutkimustulosten valossa. Julkisia varoja saatetaan käyttää aluetukina myös ei-kannattavien yritysten pystyssä pysymiseen, ja samalla keskittymisestä saatavat tehokkuusedut jäävät saamatta.

”Tulosten pohjalta aiemmin viitatun keskustelun molemmat osapuolet ovat osittain oikeassa. Yritykset voivat menestyä eri puolilla Suomea, mutta tehokkuusetuja saadaan parhaiten silloin kun yritykset keskittyvät maantieteellisesti kohtuullisen lähelle toisiaan”, Tamminen toteaa.