Elinkeinoelämän keskusliitto EK toi hallituksen muistion vesistöjen lisärakentamisen tarpeesta. EK toivoo hallituksen ryhtyvän pikaisesti koskiensuojelulain purkamiseen. Osa kansanedustajista, mukana Kristillisdemokraattien Sari Tanus, lähti välittömästi vetoamaan koskiensuojelulain puolesta.

Elinkeinoelämän keskusliitto EK lähestyi toukokuun lopulla hallituksen ministereitä vesivoimaa koskevalla muistiolla. Sen saivat pääministeri Juha Sipilä, ulkoministeri Timo Soini, elinkeinoministeri Olli Rehn, valtiovarainministeri Alexander Stubb sekä maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen.

Muistiossa hallituksen toivotaan ryhtyvän pikaisesti koskiensuojelulain purkamiseen. Muistiossa vedotaan vesistöjen lisärakentamisen tarpeeseen.

Kansanedustajat lähtivät tällä viikolla vastavetoomukseen.

– Suomen tuhannet järvet ja vapaana virtaavat kosket ovat arvokas, ainutlaatuinen osa Suomen luontoa, jota on viisaasti suojeltava. Kerran tuhottua, kerran valjastettua ei saa enää takaisin, muistuttaa vetoomuksessa mukana oleva Kristillisdemokraattien kansanedustaja Sari Tanus.

Koskiensuojelulaissa on nimetty 53 koskiosuutta,  joihin ei voi saada lupaa uudelle vesivoimalaitokselle.

Kansanedustajien vetoomuksessa sanotaan, että kyse on ennen kaikkea Kollajan tekoaltaasta ja voimalasta Pohjois-Pohjanmaan Iijoen valuma-alueelle, joita ei voida rakentaa nykyisen lain voimassa ollessa. Voimayhtiö PVO on saanut valtiolta aikoinaan 23 miljoonan euron korvauksen siitä, että koskiensuojelulaki esti Iijoen yläjuoksun lisärakentamisen. Viime vuonna Pudasjärven kunnanvaltuusto otti kantaa Kollajaan, ja allasta ajavat saivat yhden äänen enemmistön. Yksimielisyyttä asiasta ei ole.

Uhanalaisten vaelluskalojen, lohen, meritaimenen ja vaellussiian potentiaalisista lisääntymisalueista menetettäisiin kolmasosa. Veteen peittyvä, enimmäkseen soinen ja turvepohjainen Kollajan alue myös muuttuisi hiilinielusta päästölähteeksi useiden vuosikymmenien ajaksi.

Kansanedustajat toteavat, että mikäli koskiensuojelulakia lähdettäisiin purkamaan, lopullisesti asian luultavasti ratkaisisi korkein hallinto-oikeus ja EU-tuomioistuin, aivan kuten vuosikymmeniä vatvotussa Vuotoksessa.

Kollajan allashankkeen toteutuessa Iijokeen laskevan 140 km:n pituisen Livojoen virtaama käännettäisiin kokonaan pois Iijoesta 40 km matkalta suoraan altaaseen. Myös suurin osa Iijoen vuotuisesta virtaamasta menisi tekoaltaaseen, pois Iijoesta. Tällä vähävetiseksi jäävällä 40 kilometrin matkalla on useita kyliä ja satoja kesäasuntoja sekä Kollajan paliskunnan keskeisimmät porolaitumet.

– Uhanalaisten vaelluskalojen, lohen, meritaimenen ja vaellussiian potentiaalisista lisääntymisalueista menetettäisiin kolmasosa. Veteen peittyvä, enimmäkseen soinen ja turvepohjainen Kollajan alue myös muuttuisi hiilinielusta päästölähteeksi useiden vuosikymmenien ajaksi.

– On huomioitava ne haitalliset vaikutukset, jotka koskiensuojelulain purkamisesta ja Kollajan tekoaltaan rakentamisesta aiheutuisivat, Tanus vetoaa.

Kansanedustajien mukaan koskiensuojelulain purkaminen ei ole yhteen sovitettavissa hallituksen kärkihankkeen, vaeltavien ja uhanalaisten kalakantojen elvyttämisen ja kalatiestrategian toimeenpanon kanssa.

– Uusiutuvat energialähteet kehittyvät voimakkaasti eikä vesien lisävaljastamista tarvita. Lisäpanostukset ja kehitystyö on suunnattava uusiutuviin energiamuotoihin ja sitä tukevaan teknologiaan, Sari Tanus vaatii.

Kansanedustajien vetoomus kertoo faktaa sähköntuotannosta. Vesivoimalla tuotetaan 12-14 % Suomen sähköstä. Kollajan altaan rakentamisen vaikutus vesivoimatuotantoon olisi olematon, alle 1 prosentti. Koko energiantuotannosta Kollajan osuus olisi vain pari promillea. Sen sijaan koskiensuojelulaissa nimetyt virtavedet ovat matkailullisesti merkittäviä. Laki koskien säilymisestä vapaana mahdollistaa kalastus- ja luontomatkailun pitkäjänteisen kehittämisen. Hallitus on nimennyt yhdeksi biotalouden kärkihankkeeksi luonto- ja virkistysmatkailun vauhdittamisen. Kalastusmatkailulla on tässä merkittävä rooli ja huomattava aluetaloudellinen vaikutus.

– Emme hyväksy koskiensuojelulain purkamista, se olisi maamme vapaana virtaavien jokivesistöjen suojelun ja kansallisen kalatiestrategian toimeenpanon kannalta vakava virhe, kansanedustajat sanovat.

Allekirjoittaneet kansanedustajat:
Anderson Li (vas.), Arhinmäki Paavo (vas.), Hassi Satu (vihr.), Halmeenpää Hanna (vihr.), Huovinen Susanna (SDP), Hänninen Katja (vas.), Järvinen Heli (vihr.), Kari Emma (vihr.), Karimäki Johanna (vihr.), Kasvi Jyrki (vihr.), Kärnä Mikko (kesk.), Lehti Eero (kok.), Mikkonen Krista (vihr.), Mustajärvi Markus (vas.), Myller Riitta (SDP), Niinistö Ville (vihr.), Parviainen Olli-Poika (vihr.), Pekonen Aino-Kaisa (vas.), Salolainen Pertti (kok.), Sarkkinen Hanna (vas.), Siren Saara-Sofia (kok.), Tanus Sari (KD), Yanar Ozan (vihr.)

 

Lähes 50 vuotta Lokan ja Porttipahdan tekoaltaiden rakentamisesta

Kun Lokan ja Porttipahdan tekojärvet rakennettiin vuosina 1967–70, jäi veden alle monta kylää ja viitisensataa ihmistä joutui lähtemään niistä. Tilat pakkolunastettiin. Allasevakoiden talot, omat maisemat ja kotiseudut jäivät veden alle, eikä niitä enää ollut.

Jouni Kauhanen on tallettanut tarkan historiikin Nöyrtyminen ympäristöpakolaisiksi -teokseensa.

Vuotoksen ja Kollajan tekoaltaita vastustaa suuri ja äänekäs joukko. Jokien valjastamisesta ja patoamisesta tulisi jättimäinen poliittinen riita.

Sodankylän kunta ottaa vesistöistään kaiken irti ja mainostaa olevansa kalastajan paratiisi kesät ja talvet. – Täältä löytyy kalastajalle lampia ja jokivesiä tammukkapuroineen. Kunnan suurin luonnonjärvi Unari herkistää kalamiehen mielen, kunnan kalastussivut kertovat.

Nyt lähes viisi vuosikymmentä tekoaltaiden rakentamisesta ei riitoja ja pakkosiirtojen traagisuutta haluta enää muistella. Sodankylän kunta toteaa, että tekojärvet ovat kala-aittoja vertaansa vailla.

– Ahti suo antejaan taimenen, harjuksen, siian ja ahvenen muodossa. Parhaimmat ottipaikat löytyvät paikallisen oppaan johdolla, kertoo kunnan kotisivujen kalastus-osio.