Teologian eväitä politiikkaan

26.9.2016 klo 11:18 Pääkirjoitukset Esa Erävalo

”Erityisesti politia, taloudellinen ja poliittinen valta, oli Lutherille tärkeä”, kirjoittaa emerituspiispa Mikko Heikka uudessa kirjassaan.

Arvostetun teologin kanta heijastaa meneillään olevaa tervetullutta paluuta Lutherin alkuperäiseen regimenttioppiin. Tervetullutta, koska  väärä Luther-traditio jättää talouden heitteille ja hyväksyy sen omalakisuuden. Lopputuloksena on uskonnon eriytyminen hengelliseen elämänpiiriin, kuten Heikka arvostelee.

Väärän Luther-tulkinnan seurauksena ajatellaan yleisesti, ettei kristillisellä ajattelulla ole merkitystä yhteiskunnan kysymyksiä ratkottaessa. Tälle vastavirtana on ollut Kristillisdemokraatit. KD on kerännyt eri kirkkokunnista yhteen kristittyjä, joita on yhdistänyt ajatus, että kristillisellä ihmiskäsityksellä on suuri merkitys ajattelun pohjana myös yhteiskunnallisissa asioissa.

KD on kerännyt eri kirkkokunnista yhteen kristittyjä, joita on yhdistänyt ajatus, että kristillisellä ihmiskäsityksellä on suuri merkitys ajattelun pohjana myös yhteiskunnallisissa asioissa.

Samaan aikaan Heikan kirjan julkistamisen kanssa oli yliopistollinen Pyhä raha -symposium. Siellä puhuneen tohtori Robert H Nelsonin mukaan Pohjoismaissa on yhteistä paitsi ristilippu, myös luterilaisuus, jonka antamat ajatusmaailman perusteet ovat toimineet hapatteena rakennettaessa hyvinvointiyhteiskuntaa.

Hyvä, että kristinuskon vaikutus on edennyt niinkin, ettei siitä ole avoimesti puhuttu. Ja hyvä, että eri puolueissa on ihmisiä, jotka ovat ammentaneet kristillisestä sosiaalietiikasta, vaikka usko on piilotettu taustalle näkymättömiin. Mutta eikö parempi ole tunnustaa avoimesti ajattelunsa perusperiaatteet?

Miten hyvältä kristillisen ihmiskuvan pohjalta rakennetaan järkeviä poliittisia ratkaisuja, on vaativa älyllinen tehtävä. Kristillisdemokraatit ei ole väittänyt, että ratkaisut löytyisivät helposti ja suoraan. Pyrkimys on kuitenkin ollut rakentaa kirkkojen ajatteluperinteelle. Kirkkojen ajattelijat voivat antaa eväitä politiikassa toimijoille. Mitä enemmän periaatteellista sosiaalieettistä pohdintaa kirkoissa esiintyy, sitä parempia eväitä poliitikot ajattelulleen saavat.