”Valta on lainassa,” sanoi Tarja Halonen. Urho Kekkonen oli poikkeuslailla vallassa yli 25 vuotta. Nykyiset presidentit pääsevät vain 12 vuoteen. Kunnallishallinnossa tunnetaan monia vuosikymmeniä olleita, joista Esko Almgrenin 50 vuotta oli huikea. Eduskuntaan nuorena päässeellä Ilkka Kanervalla vuosia on jo yli 40. Timo Soini johti puoluetta 20 vuotta, luopui vapaaehtoisesti ja samalla meinasi mennä Audin takapenkkikin. Demareilla ja Vihreillä vaihtoviikot osuvat useammin. Päivi Räsänen pysyi yli 10 vuotta median ja kansan rumputulessa.

Mikä on sopiva määrä vuosia eri luottamustehtävissä? Yksiselitteistä vastausta ei ole. Mielestäni kyseessä on kuin hyvän ja huonon puheen ero. Huonon puheen toivoisi loppuvan jo viiden minuutin jälkeen, kun hyvää kuuntelisi vielä puolen tunnin jälkeenkin. Sama on luottamustehtävissä.

KD:ssa monet varapuheenjohtajat luovuttavat liian aikaisin tai puolueen nuoret ja keski-ikäiset naiset unelmavävyä etsiessään vaihtavat heidät liian nopeasti. Vähintään pitäisi hakea heti kuuden vuoden pestiä. Edut ovat hyvät ja puheenjohtaja sekä puoluesihteeri ottavat haukut vastaan.

Eräs arvostettu vastuunkantaja sanoi luottamustehtävistä, että 8-9 vuotta on minimi, 10-11 optimi ja 12-13 maksimi. Sen jälkeen ei olisi enää annettavaa. Väite voi olla osittain totta. Olen pyrkinyt noudattamaan samaa periaatetta.*)

On kuitenkin pohtimisen arvoinen asia, pitäisikö joskus lainata valtaa nuoremmille. Poikkeuksen tekee Zimbabwen 92-vuotias presidentti, jonka vaimo uskoo miehen voittavan vaalit ensi vuonna, vaikka ehdokas kuolisi vaalien aikana. Ainakin asenne valtaan on kunnossa.

*) Kirjoittaja toimi Kristillisdemokraattien varapuheenjohtajana 2009–15 ja Savonlinnan kaupunginvaltuutettuna 2001–2017.

Teuvo V. Riikonen lopettaa kolumnistina KD-Lehdessä.