Kristillisdemokraattien kansanedustaja Päivi Räsäsnen kysyy hallitukselta, kuinka Suomi aikoo kehittää kahdenvälistä kehitysyhteistyötään Afganistanin kanssa, jotta apu kohdentuisi niille, jotka sitä kipeimmin tarvitsevat.

Erityisesti Räsänen on huolissaan Afganistanissa jo vuosisatoja hyljeksitystä Hazara-heimosta.

Räsänen viittaa kirjallisessa kysymyksessään elokuun alussa Afganistanissa tapahtuneeseen noin 50 hengen joukkomurhaan. Enemmistö teloitetuista kuului Afganistanissa jo vuosisatoja hyljeksittyyn Hazara-heimoon.

Shiiamuslimeihin kuuluvat Hazarat ovat niin Taliban-liikkeen kuin muidenkin sunnien ääriryhmien vainoamia. Hazara-heimo muodostaa noin kymmenesosan Afganistanin väestöstä. Talibanit kutsuvat heitä vääräuskoisiksi ja elukoiksi.

– On valitettavaa, että kansalaisjärjestöjen hyvän ja pitkäjänteisen työn tuloksellisuutta varjostaa Suomen kehitysyhteistyömäärärahojen mittavat leikkaukset

Enemmistö Suomeen Afganistanista saapuvista turvapaikanhakijoistakin lukeutuu hazara-heimoon.

Suomeen saapuneet Hazara-vähemmistöön kuuluvat turvapaikanhakijat ovat niin ikään ilmaisseet huolensa maanmiestensä tilanteesta Afganistanissa keskellä talibanien vainoa.

He ovat huolissaan siitä, kuinka Suomen ja Afganistanin kahdenvälinen kehitysyhteistyö tavoittaa Afganistanissa kaikkein heikoimmassa asemassa olevat hazarat ja mihin kahden- ja monenvälisen kehitysyhteistyön varat lopulta päätyvät Afganistanissa.

– Hazarat kokevat, että kansainvälinen yhteisö ei pysty suojelemaan heitä riittävällä tavalla. Monien turvapaikkaa hakevien hazara-heimoon kuuluvien perheenjäsenet on heidän kotimaassaan tapettu eikä heille ole jäänyt muuta mahdollisuutta kuin paeta ja jättää kotinsa.

–Aikooko hallitus huomioida hazara-heimon tarpeet kahdenvälisessä kehitysyhteistyössä, Räsänen kysyy.

Räsänen pohtii myös, onko hallituksessa todella ymmärretty, että kansalaisjärjestöt toimivat vaikuttavalla tavalla hauraissa ja kaukaisissa paikoissa, joihin valtioiden välinen kehitysyhteistyö ei aina samalla tavoin yllä.

– Kansalaisjärjestöjen kautta toteutettava kehitysapu tavoittaa ihmiset ruohonjuuritasolla. Järjestöjen kehitysyhteistyö ulottuu sellaisiin ihmisryhmiin, asioihin ja maantieteellisiin alueisiin, joita valtion tekemä kehitysyhteistyö ei kata. Järjestöjen antama apu on tuloksellista ja vaikuttavaa myös kaikista hauraimmilla alueilla, Räsänen sanoo.

Hän muistuttaa, että haavoittuvassa asemassa olevien hazaroiden hätään vastaamisessa ja heidän ihmisarvoisen elämän tukemisessa järjestöjen apu on avainasemassa. Vuonna 2016 Afganistanissa toimi kuusi järjestöä, jotka saivat toimintaansa ulkoministeriön tukea. Järjestöt ovat merkittäviä avunantajia, syrjittyjen puolustajia, yhteistyökumppaneita, vaihtoehtojen ja ratkaisujen tarjoajia sekä demokratian ja luottamuksen rakentajia haastavissa olosuhteissa.

– On valitettavaa, että kansalaisjärjestöjen hyvän ja pitkäjänteisen työn tuloksellisuutta varjostaa Suomen kehitysyhteistyömäärärahojen mittavat leikkaukset.

Hallitus on leikannut kehitysyhteistyövaroista 40 prosenttia tällä vaalikaudella.