Yksinasuvat muodostavat merkittävän osan työssäkäyvistä köyhistä (20-40%). Suomalainen yksinelävä on köyhä, jos hänen kuukausitulonsa ovat noin 1200 euroa. Kahden huollettavan kotitaloudessa köyhyysraja on 2052 euroa.

Työssäkäyvien köyhien määrä on kasvussa länsimaissa ja käsitteenä siitä on alettu puhua Suomessa parinkymmentä vuotta sitten. Eduskunnan kansalaisinfossa aiheesta puhunut Jyväskylän yliopiston dosentti Mikko Jakosen mukaan työssäkäyvien ryhmää on myös tutkittu, mutta ei kovin laajasti.

Määritelmällisesti suomalainen yksinelävä on köyhä, jos hänen kuukausitulonsa ovat noin 1200 euroa eli 60 prosenttia tai alle suomalaisten mediaanitulosta, joka on noin 2500 euroa kuukaudessa.

Työssäkäyvien köyhien määrästä on esitetty vain hyvin karkeita arvioita. Jakonen arvioi, että Suomessa on 100 000 työssäkäyvän köyhän lisäksi noin 200 000 – 400 000 ihmisen joukko, jotka eivät todennäköisesti tule palkallaan tai markkinatuloilla toimeen.

He haluaisivat joko isompaa palkkaa, pysyvämpää työtä tai molempia, ja joutuvat ainakin silloin tällöin turvautumaan sosiaaliturvaan, sukulaisten apuun tai lainaan.

– Työssäkäyvän köyhyys, etenkin yhdistettynä yksinhuoltajuuteen, on vaarallinen kierre, josta on vaikea kamppailla irti

Työssäkäyvät köyhät eivät ole Jakosen mukaan yksi luokka vaan koostuvat erilaisista työntekijäryhmistä. Samalla hän romuttaa käsityksen siitä, että työssäkäyvät köyhät olisivat Suomessa vain kouluttamattomia ja tai ”omasta syystä” köyhiä.

Työssäkäyviä köyhiä löytyy lukuisista eri ammateista ja heillä on runsaasti erilaisia koulutuksia. He asuvat ja työskentelevät ympäri Suomea, eivät ainoastaan suurissa kaupungeissa.

– Työssäkäyvän köyhyys, etenkin yhdistettynä yksinhuoltajuuteen, on vaarallinen kierre, josta on vaikea kamppailla irti, Jakonen sanoo.

Matalapalkka-alalla yksinhuoltaja on usein köyhyysriskissä, vaikkakin kahden aikuisen lapsiperheet muodostavat merkittävät osan työssäkäyvistä köyhistä (30-50%).

Esimerkiksi kunta-alalla työskentelevien lastenhoitajien, lähihoitajien, sihteerien keskipalkka on noin 2300, josta verojen ja muiden maksujen jälkeen käteen jää 1800 euroa.

Jakonen arvioi, että ilman joustavia ja monipuolisia tulonsiirtoja, työssäkäyvien köyhyys tulee kasvamaan. Ilmiötä lisäävät lukuisat uudet työsopimusmuodot kuten osa-ja määräaikaisuuksien, nollatuntisopimuksien, työn vuokrauksen, erilaisten kansainvälisten alihankintatöiden, yksinyrittäjyyden ja itsensätyöllistämisen lisääntyminen.

Esimerkiksi Saksan mallin mukaiset ”minijobs”-työt ovat kasvattaneet työssäkäyvien köyhien määrää Saksassa kymmenessä vuodessa 5 prosentin tuntumasta 10 prosenttiin.

Jakonen kertoo, että tekeillä olevan laadullisen tutkimuksen perusteella työssäkäyvät köyhät ovat ahkeria, yritteliäitä ja säästäväisiä selviytyjiä.

– He yrittävät jatkuvasti löytää uusia töitä, työskentelevät pienemmillä tuloilla kuin saisivat työttömyys- ja sosiaaliturvana, yrittävät antaa lapsilleen työssäkäynnin mallin, he kouluttautuvat, vaihtavat paikkakuntaa, ammattia ja työnantajaa ennakkoluulottomasti, Jakonen kuvaa.

Hänen mukaansa työssäkäyvät köyhät unelmoivat tavallisesta elämästä, jossa palkasta olisi jäljellä kuun lopussa vielä muutamia kymppejä ja jossa oma yrittäminen ja työ palkittaisiin ainakin jollain aikavälillä.

Toisaalta työssäkäyvät köyhät häpeävät köyhyyttä, mikä voi estää heitä hakemasta tilanteeseensa apua tai puolustamasta itseään hankalissa työsuhteissa.

– Työssäkäyvillä köyhillä on vaara päätyä säästämään ruuasta ja terveydestä. Kysymys on aivan perusasioista, Jakonen muistuttaa.

Lisääntynyt joustotyö haastaa sosiaaliturvan

Jyväskylän yliopiston dosentti Mikko Jakosen arvion mukaan epäsäännöllisissä työsuhteissa on vähintään 300 000–350 000 ihmistä. Lisääntynyt joustotyön vaatimus kasvattaa ryhmän kokoa tulevaisuudessa.

Toisten laskelmien mukaan tämänkaltaisesa työmarkkinapositiossa on kuitenkin noin miljoona ihmistä, kun mukaan lasketaan määräaikaiset, osa-aikaiset, itsensätyöllistäjät, yksinyrittäjät, tempputyöllistetyt, työttömät, freelancerit, apurahansaajat, nollatuntisopimukset ja vuokratyöntekijät.

Jakonen laskee köyhyysriskin alla olevan lisäksi noin 350 000 työllistä, jotka ansaitsevat alle 2500 euroa kuussa.

Joustotyö haastaa sosiaaliturvan, sillä se sopii Jakosen mukaan huonosti yhteen pysyvien työsuhteiden ja täystyöllisyyteen suunnitellun sosiaaliturvan kanssa.

– Sosiaaliturva ei jousta kuten pätkätyöt ja pätkätyöttömyys, vaan syntyy erilaisia loukkuja, jotka aiheuttavat tulonmenetyksiä, velkaantumista ja näistä johtuvaa arkipäivän vaikeaa suunnittelua, Jakonen sanoo.

Epäsäännöllisissä työsuhteissa on lukuisa joukko suomalaisista:

– Määräaikaisia työntekijöitä 332 000, joista 2/3 haluaisi lisätyötä eli noin 200 000 työntekijää.

– Osa-aikaisia palkansaajia 306 000, joista kolmasosa eli noin 100 000 haluaisi kokopäivätyötä.

– Vuokratyöntekijöitä 31 000.

– Nollatuntisopimuksilla 83 000, joista noin 30 000 haluaisi lisätyötä.

– Noin 30 000 vastentahtoista itsensä työllistäjää / yksinyrittäjää (yhteensä noin 150 000).

– Erilaisissa työllistymispalveluissa olevia 98 000.

– Työssäkäyviä opiskelijoita n. 300 000.

– Yleistä asumistukea saavia oli viime vuonna 267 000.