Eduskuntaa puhuttaa lastensuojelun kriittinen tila. Ala ei houkuttele ja työntekijöiden vaihtuvuus on suurta, sillä lastensuojelussa yhden sosiaalityöntekijän vastuulla voi olla jopa 80 lasta.

Eduskunnan torstaista kyselytuntia hallitsi lastensuojelun tila. Kysymyksen nosti esiin suurimman oppositiopuolueen Sdp:n kansanedustaja Maria Guzenina.

Tuhat sosiaalityöntekijää lähestyi lasten oikeuksien päivänä päättäjiä adressilla, jossa he vaativat pikaisia toimia lastensuojelun tilanteen korjaamiseksi.

Suosituksen mukaan yhdellä sosiaalityöntekijällä saisi olla vain 30 lasta vastuullaan, mutta tällä hetkellä yhden sosiaalityöntekijän vastuulla voi olla 60-80 lasta.

Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko saikin vastattavakseen laajan kysymyspatteriston, joissa kysyttiin muuna muassa sitä, kuinka monta lasta voi olla yhden sosiaalityöntekijän vastuulla ja pitäisikö asiaa säädellä lastensuojelulakiin kirjattavalla henkilöstömitoituksella.

Tällä hetkellä yhden sosiaalityöntekijän vastuulla voi olla jopa 80 lasta.

Saarikko muistutti, että jo viime vaalikaudella laadittiin lastensuojelun laatusuositukset. Vaalikaudelle osui myös lastensuojelun tilaa kuohuttanut pikku-Eerikan tapaus, jonka jälkeen eduskunnassa käytiin ajankohtaiskeskustelu lastensuojelun kehittämisestä ja Aulikki Kananojan työryhmän suosituksista.

Suositusten myötä muun muassa sosiaalihuoltolaki parani. Kananojan työryhmän raportissa kuitenkin todetaan, että henkilöstömitoituksen asettaminen ei ole yksiselitteinen asia.

– Haluan selvittää asian. En voi suoraan esittää, että se olisi ratkaisu, jos pitkän linjan, vuosikymmenien lastensuojelutyötä tuntevat asiantuntijat eivät sitä aukottomasti ole tukeneet ja esittäneet, Saarikko vastasi.

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah muistutti, että monissa kunnissa on tällä hetkellä vakava negatiivinen kierre.

– Lastensuojelun työtaakka on liian suuri, työntekijät uupuvat ja ala ei houkuttele uusia työntekijöitä. Sinne joudutaan palkkaamaan epäpäteviä, Essayah sanoi.

Hänen mukaansa tilanne on johtanut siihen, etteivät kaikki sosiaalityöntekijät pysty silloin tekemään niitä toimenpiteitä ja niitä päätöksiä, jotka kuuluisivat heille. Essayah peräänkuuluttikin keinoja, joilla alalle saataisiin houkuteltua uusia työntekijöitä ja toisaalta keinoja, joilla nykyisiä epäpäteviä työntekijöitä saataisiin pätevöitettyä.