Miten kristinusko on määrittänyt Suomen historiaa?

25.12.2017 klo 13:40 Kotimaa Esa Erävalo

Suomessa on vietetty reformaation 500-vuotisen historian merkkivuotta ja Suomen 100 vuoden itsenäisyyden juhlavuotta. Miten ne liittyvät toisiinsa? Tätä pohtii kielitieteilijä, tohtori Kaius Sinnemäki.

– Asuessamme perheenä Pohjanmaalla meillä oli tapana käydä eräällä munatilalla ostoksilla. Kanalan varastohuoneesta oli haettavissa kananmunia vapaasti ja kulhoon saattoi laittaa rahat hinnaston mukaan, kertoo Kaius Sinnemäki.

–  Intialainen filosofi Vishal Mangalwadi kertoo kirjassaan vastaavasta kokemuksestaan Hollannissa eräällä maitotilalla ja lisää, että sama ei koskaan voisi toimia Intiassa.

– Arvot ovat yllättävänkin pitkävaikutteisia, mutta toki arvot muuttuvat, jos niitä ylläpitäviä vaikutuksia ei enää ole, sanoo kielitieteilijä, tohtori Kaius Sinnemäki.

Mutta mistä tällainen arvopohja on tullut? Suomessa on vietetty reformaation 500-vuotisen historian merkkivuotta ja Suomen 100 vuoden itsenäisyyden juhlavuotta. Miten ne liittyvät toisiinsa?

– Meillä on eräänlainen tabu, että luterilaisuus kyllä läpäisee koko yhteiskunnan, mutta siitä ei juuri keskustella. Luterilaisuus on paikoin niin syvälle imeytynyt kulttuuriin, että emme edes tunnista sitä.

Kielitieteilijä, tohtori Kaius Sinnemäki on toiminut yhtenä vetäjistä noin 50 tutkijan monitieteisessä ProFini2017-verkostossa, joka tutkii reformaation vaikutusta suomalaiseen yhteiskuntaan.

Meillä on eräänlainen tabu, että luterilaisuus kyllä läpäisee koko yhteiskunnan, mutta siitä ei juuri keskustella. Luterilaisuus on paikoin niin syvälle imeytynyt kulttuuriin, että emme edes tunnista sitä. – tohtori Kaius Sinnemäki

– Emme lähteneet liikkeelle opillisista kysymyksistä vaan kulttuurivaikutuksista. Olen kirjoittanut kansankielestä pyhänä kielenä yhdessä Janne Saarikiven kanssa. Ranskan vallankumouksesta lähtien kieli on käytännössä korvannut uskonnon kansallisen identiteetin perustana länsimaissa; siitä on tullut pyhä, kansaa koossa pitävä tekijä.

Oma vaikutuksensa yhteiskunnalliseen pohdintaan on sillä, millaisilla kielikuvilla puhutaan.

– Puhutaanko kristinuskosta vai luterilaisuudesta ja miten ne määritellään? Puhutaanko uskonnosta perustana vai rakennustelineenä? Puhutaanko uskosta vai moraalijärjestelmästä?

ProFini2017-verkosto on keskittynyt jälkimmäiseen, eli luterilaisuuteen arvoja luovana moraalijärjestelmänä ja sen vaikutuksiin yhteiskunnassa.

– Arvot ovat yllättävänkin pitkävaikutteisia, mutta toki arvot muuttuvat, jos niitä ylläpitäviä vaikutuksia ei enää ole.

Tutkimuksessa ovat olleet vallalla materiaaliset selitykset, mutta kulttuuristen tekijöiden, myös uskonnon, rooli yhteiskunnan muutoksissa on tulossa yhä tärkeämmäksi tutkimuskohteeksi. Mikä rooli on sitten ollut aktiivisilla kristityillä henkilöillä ja heidän esimerkillään?

– Kysymystä siitä, mitä vaikutuksia henkilökohtaisella vakaumuksella on, ei ole juuri tutkittu suomalaisessa aatehistoriassa ja sen tutkiminen olisikin aiheellista, Sinnemäki huomauttaa.

On selvää, että historiaamme ovat määrittäneet ja itsenäisyydelle pohjaa luoneet sellaiset kristityt merkkihenkilöt kuin Mikael Agricola, Anders Chydenius, Johan Vilhelm Snellman, Zachris Topelius, Uno Cygnaeus, Aurora Karamzin tai vaikkapa James Finlayson.

– Agricola on suomen kirjakielen isä, Chydenius taloustieteen isä, Cygnaeus kansakoulun isä. Snellmanin utopia Suomesta on toteutunut jopa hämmästyttävän pitkälle.

Miten reformaatio, tai, tarkemmin rajattuna, luterilaisuus, on sitten vaikuttanut kansalliseen identiteettiin?

– Selvimmin sen näkee siinä, miten luterilaisuus on nivoutunut suomalaiseen kansallismielisyyteen. Joulurauhan julistus on tästä hyvä esimerkki, kuten historioitsija Tuomas Heikkilä on osoittanut. Siinä yhdistyvät sotamarssit, jokapaikanvirsi Jumala ompi linnamme ja Maamme-laulu – itse joulun pääsanoma tuskin erottuu.

– Kysymys itsessään on myös vaikeasti mitattava. Päätavoitteemme on ollut luoda foorumi, jossa tutkijat voivat tulla yhteen ja vaihtaa ajatuksia asiasta. Kysymykseen vastaamisessa emme ole vielä kovin pitkällä, mutta olemme hyvässä vauhdissa.

Amerikkalainen taloustieteen professori Robert H. Nelson oli vuonna 2014 Suomessa sapattivapaalla tekemässä tutkimusta luterilaisuuden ja sosialidemokratian yhteydestä.

–  Sieltä lähti yhteistyö ja Nelson tuli verkoston ydinryhmään. Häneltä ilmestyi tänä vuonna teos Lutheranism and the Nordic Spirit of Social Democracy.

Teoksessa päädytään siihen, että pohjoismainen sosialidemokratia on maallistunutta luterilaisuutta.

– Katolisissa tai reformoidun kristillisyyden maissa yhteiskunta järjestyi eri tavalla. Tätä ei yleensä nähdä.

– Yhteiskunnassa on paljon uskontosokeutta. Uskonnoksi ei useinkaan tunnisteta sellaista, mitä ei ilmaista ilmeisillä uskonnollisilla sanoilla, kuten Luoja, armo tai synti. Uskontoa ei myöskään tyypillisesti ole pidetty varteenotettavana selittävänä tekijänä tutkimuksessa. On ollut helpompi nähdä yhteiskunnan muutosten takana materiaaliset seikat, joita on helpompi mitata.

Yhteiskunnassa on paljon uskontosokeutta. Uskonnoksi ei useinkaan tunnisteta sellaista, mitä ei ilmaista ilmeisillä uskonnollisilla sanoilla, kuten Luoja, armo tai synti

Miten mittaat uskontoa? Se on vaikea saada tilastolliseen malliin mukaan.

– Yhden hyvän esimerkin siitä antaa politiikantutkija Robert Woodberry. Hän on tilastollisesti vertaillut, miten demokratia on edennyt eri puolilla maailmaa. Yleensä selittävänä tekijänä on pidetty esimerkiksi tulotasoa ja modernisaatiota.

Woodberryn tilastollisen analyysin mukaan voimakkain vaikuttaja oli protestanttisen evankelisen lähetystyön läsnäolo.

– Vaikutus näytti syntyvän, oli lähetystyö menestyksekästä tai ei. Painettiin lehtisiä, opetettiin kansaa lukemaan, syntyi lehdistöä ja yhdistyksiä. Myös lähetystyön vastustajat omaksuivat nämä menetelmät, joita tutkimuksessa pidetään toimivan demokratian osatekijöinä.

Uskonnon vaikutusta on siis ollut vaikea mitata, mutta kun näin on voitu tehdä, on tulos voinut olla radikaali. Vähemmän yllättävää on luterilaisuuden vaikutus koulutukseen.

Martti Lutherin kautta voimistui yleisen pappeuden ajatus, että jokaisella tulisi olla mahdollisuus tutustua Raamattuun äidinkielellään ja löytää sieltä keskeinen ajatus. Se on kansankielisen lukutaidon perusta. Ongelmaksi tuli, että kouluttamaton kansa voi kehittää omaperäisiä näkemyksiä. Talonpoikaiskapinan jälkeen Luther alkoi kirjoittaa katekismuksia ja kutsui niitä kansan Raamatuksi. Niiden kautta rajoitettiin sitä, miten kansa saattoi tulkita Raamattua eikä sen vuoksi kansaa liioin opetettu kirjoittamaan.

1680-luvulla säädettiin uusi kirkkolaki, jonka myötä oli pakko osoittaa papeille, että osaa lukea. Lukkarit kiersivät opettamassa ja kinkereissä testattiin lukutaitoa.

– Henkilökohtainen Raamatun lukeminen alkoi yleistyä kuitenkin vasta 1800-luvulla, kun Raamattuseura alkoi painaa edullisia Raamattuja.

Lukutaidon kehitys oli hidasta. 1860-luvulla opetus siirtyi kuntalain myötä uusien pitäjien vastuulle.

– Siihen mennessä lähes kaikki suomalaiset osasivat jo lukea, mutta kuitenkin pinnallisesti.

Uno Cygnaeus oli suuresti vaikuttamassa opettajakoulutukseen ja suomalaiseen kansakouluun.

– Jyväskylän vanhan opettajaseminaarin juhlasali muistuttaa yhä seurakuntasalia. Raamatun lauseita on seinillä, on lehteri ja urut. Alkuperäisenä ihanteena oli, että opettaja on ’hyvä kristitty’.

Pohjoismaat erottuvat omaksi ryppääkseen kansainvälisissä arvovertailuissa esimerkiksi keskinäisessä luottamuksessa.

– Mutta missä määrin nämä arvot juontavat siitä, että kansan päähän on päntätty saarnojen ja katekismuksen kautta oppia, ja missä määrin se taas johtuu siitä, että Pohjoismaissa on ollut vapaita talonpoikia eikä maaorjuutta?

Keskinäiseen luottamukseen luterilaisuuden vaikutus on nähtävissä.

– Mutta on toki paljon kielteisiäkin asioita, kuten väärää vallankäyttöä, johon kristinuskon nimissä on syyllistytty Suomessa. Kiinnostavaa on kuitenkin selvittää, mihin kaikkeen luterilaisuus vaikuttaa edelleen.

Luterilaiset maat ovat nykyään maailman maallistuneimpien joukossa. Onko maallistuminen luterilaisuuden onnistumisen merkki?

– Siinä yhteiskunnassa, jossa Luther eli, usko oli läsnä kaikilla yhteiskunnan alueilla. Reformaatiolla oli voimakas vaikutus, koska uskon ja yhteiskunnan välinen suhde oli niin tiivis.

– Luther korosti työtä kutsumuksena ja halusi pyhittää työn. Mutta jos mikä tahansa työ voi olla pyhää, siitä on lyhyt askel siihen, että kaikki on maallista.

ProFini2017-tutkijaverkoston työn tuloksena on tulossa yksi tieteellinen kokoomateos ja siitä popularisoitu tietokirja.

– Tutkimuksissamme havaitsimme monia luterilaisuuden vaikutuksia, mutta samalla tämä ensimmäinen koottu luotaus vasta raapaisee pintaa, toteaa Kaius Sinnemäki.

 

Näin sen sanoi Martti Luther:

Saksan maiden kaikkien kaupunkien pormestareille ja neuvosherroille

”Siitä riippuu kaupungin paras ja runsain menestyminen, hyvinvointi ja voima, että sillä on paljon kunnollisia, oppineita, järkeviä, kunniallisia ja hyvin kasvatettuja porvareita, jotka kyllä pystyvät kokoamaan rikkauksia ja kaikkea tavaraa sekä säilyttämään ja käyttämään niitä oikein.”

”… yksin se, että maailma tarvitsee jo ulkonaisesti pystyssä pysyäksensä kykeneviä, taitavia miehiä ja naisia, olisi riittävä syy siihen, että on pystytettävä jokaiselle paikkakunnalle kaikkein parhaita kouluja sekä poikia, että tyttöjä varten. Tällöin miehet osaisivat hyvin hallita maata ja kansaa ja vaimot hyvin kasvattaa ja hoitaa perhettään, lapsiaan ja palvelijoitaan.”

”Lopuksi tulee kaikkien niiden, jotka harrastavat ja haluavat tällaisten koulujen ja kielitaidon aikaansaamista ja ylläpitämistä Saksan maissa, tarkoin huolehtia siitä, ettei säästetä vaivaa eikä varoja hyvien kirjakokoelmien eli kirjastojen hankkimiseksi, erityisesti suuriin kaupunkeihin, jotka hyvin pystyvät sen tekemään.”

Saksan kansan kristilliselle aatelille kristillisen säädyn parantamisesta

”Varmaan kaikkein tärkeimpiä asioita olisi, että kaikki kerjääminen kiellettäisiin koko kristikunnassa. Eihän kristittyjen joukossa kenenkään toki pitäisi kerjätä! Se asia olisikin varsin helposti autettavissa, kun meillä vain olisi siihen kylliksi rohkeutta ja halua. Näin nimittäin: kunkin kaupungin olisi pidettävä huolta omista köyhistään eikä suvaittava vieraita kerjäläisiä, olivatpa ne nimeltään sitten mitä hyvänsä, toivioretkeläisiä taikka kerjäläismunkkeja. Voisihan jokainen kaupunki elättää omansa; ja jos kaupunki olisi liian pieni, niin tulisi kehottaa ympärillä olevien kylienkin väestöä antamaan apua.”

 

 

”Korkokauppa on toden totta kuva ja merkki siitä, että maailma on suurilla synneillä myyty perkeleelle, niin että meiltä täytyy puuttua sekä ajallista että hengellistä tavaraa. Vielä emme huomaa mitään. Tässä täytyy todellakin panna Fuggereille ja muille samankaltaisille seuroille kuonokoppa. Kuinka saattaisi olla jumalallista ja oikein, että yhden ihmisiän aikana kootaan yhteen kasaan niin tavattoman suuria ja kuninkaallisia rikkauksia? En tunne kauppiaiden laskutapoja. Mutta sitä en käsitä, kuinka sadalla guldenilla voidaan vuodessa ansaita kaksikymmentä, vieläpä guldenilla toinen; ja kaikkea tätä ei ansaita maasta tai karjasta, joiden tuotanto on riippuvainen, ei ihmisten kekseliäisyydestä, vaan Jumalan siunauksesta.”

 

 

Ylös