Rakentamisen kasvu jatkuu tänä vuonna vielä kahden prosentin vauhtia, mutta uudisrakentamisen vahvin vire alkaa hyytyä.

Korkeasuhdanne rakentamisessa jatkuu, mutta nopein kasvuvaihe näyttää olevan ohi. Rakennusteollisuus ennustaa suhdannekatsauksessaan, että rakentamisen kasvu hidastuu tänä vuonna kahteen prosenttiin viime vuoden viidestä prosentista.

– Tänä vuonna ensi kertaa sitten vuoden 2014 rakentaminen kasvaa hitaammin kuin Suomen talous. Rakentamisen kasvu on ollut vahvaa viime vuosien aikana. Hallituksen 110 000 uuden työpaikan tavoitteesta on kasassa noin 86 000, joista 24 000 on tullut rakentamiseen. Luvut puhukoot puolestaan, Rakennusteollisuuden pääekonomisti Sami Pakarinen kertoo.

Viime vuonna asuntoaloituksia oli 46 000, mikä on 20 000 enemmän kuin pari vuotta aiemmin. Tänä vuonna asuntoaloituksia ennakoidaan lähtevän käyntiin 44 000 ja ensi vuonna 40 000 asuntoa.

Kerrostaloille myönnetyissä rakennusluvissa on nähty jo tasaantumista pääkaupunkiseudulla ja selvää laskua Tampereella.

Kerrostaloille myönnetyissä rakennusluvissa on nähty jo tasaantumista pääkaupunkiseudulla ja selvää laskua Tampereella.

– Suurimmista kaupungeista asuntorakentaminen tulee lupien valossa vetämään vielä Turussa ja Oulussa. Kasvun painopiste on siirtynyt selvästi keskisuurten kaupunkien sarjaan. On mielenkiintoista nähdä, miten suurten asuntojen kysynnälle tänä vuonna käy. Espoossa, Vantaalla ja jopa Nurmijärvellä uudisomakotitalojen rakentaminen on piristynyt selvästi, Pakarinen sanoo.

Rakentamisen kasvu on tuonut mukanaan myös tuotantokapeikkoja. Erityisesti työmaan johtohenkilöistä on syntyneeseen pullonkaulaan ei ole nähtävissä helpotusta.

Rakennusyritysten keskeisin kasvun este on Pakarisen mukaan tällä hetkellä ammattitaitoisen työvoiman saatavuus.

– Kun katsomme rakennusalan avoimien työpaikkojen ja työttömien määrän kehitystä, voimme kuitenkin todeta, että rakentamisen kohtaanto-ongelma ei ole niin vaikea kuin esimerkiksi kaupan alalla. Silti tarvitaan toimia niin muuntokoulutuksen kuin sähköisen työnvälityksenkin edistämiseksi, jotta työ ja tekijät kohtaavat toisensa entistä paremmin, Pakarinen arvioi.