Vanhustenpäivää on vietetty jo vuodesta 1954 lähtien aina lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina. Sitä seuraava viikko on Vanhustenviikko. Nämä ovat maamme teematapahtumista pisimpään juhlittuja. Siitä huolimatta ne ovat varsin huonosti tunnettuja. Tänä vuonna teemana oli Iloa toimeliaisuudesta.

Monet ikäihmiset ovat löytäneet merkitystä ja iloa vapaaehtoistyöstä. Antaja saa – ja saaja antaa.  Vertaistuen antajina, yksinäisyyden murtajina, lapsiperheiden auttajina ja monissa järjestöissä toimivina ikäihmisten panos on todella suuri vaikka se ei bruttokansantuotteessa näykään. Jos laittaisimme hintalapun ikäihmisten eri toimille ja ynnäisimme ne yhteen, kukaan ei sen jälkeen enää puhuisi ikäihmisistä meno-tai kuluerinä. Päinvastoin. Esimerkiksi terveydenhuolto ei olisi selvinnyt ilman monien omaishoitajavanhusten panosta.

Jos laittaisimme hintalapun ikäihmisten eri toimille ja ynnäisimme ne yhteen, kukaan ei sen jälkeen enää puhuisi ikäihmisistä meno-tai kuluerinä. Päinvastoin. Esimerkiksi terveydenhuolto ei olisi selvinnyt ilman monien omaishoitajavanhusten panosta.

Pieneneläkeläisillä rahan vähyys voi vaikeuttaa vapaaehtoistyöhön osallistumista. Esimerkiksi matkakulut ovat monille liian suuri menoerä. Ne pitäisi saada korvattaviksi tai vähennyskelpoisiksi myös vapaaehtoistyössä.

Aktiivisuuteen, monenlaiseen toimeliaisuuteen pitää kannustaa ja tehdä se myös mahdolliseksi. Se tarkoittaa, että ikäihmisiä kuullaan, heidän tarpeisiinsa vastataan ja myös heidän tarvitsemansa apu järjestetään vanhuksia kunnioittavalla tavalla. Esitykset on aina arvioitava myös ikäihmisten näkökulmasta.

Vanhusasiainvaltuutettu Suomeen -aloitteen kanssa uurastivat monet viime kuukausina. Iso kiitos siitä!

 

Eduskunnassa jätin tästä toimenpidealoitteen ja vaihtoehtobudjetissa varasimme tähän jo rahat. Työtä on jatkettava. Iloa kaikkiin toimiin!

 

Kirjoittaja Sari Tanus on erikoislääkäri ja kansanedustaja sekä Kristillisdemokraattien 3. varapuheenjohtaja