Huumeet tulivat Suomeen – eivätkä enää lähteneet pois

20.10.2018 klo 10:51 Uutiset Kristiina Kunnas

Vihreän Keitaan tarinan kirjaksi toimittanut Tapani Ruokanen näki Suomen ensimmäisen huumeaallon 1960-luvulla nuorukaisen silmin. ”Addiktion ylläpitäminen vie ihmisen terveyden ja suistaa hänet rikoksen polulle”, hän sanoo nykyisestä huumetilanteesta.

Huumeet rantautuivat Suomeen toden teolla 1960-luvulla. Huumepolitiikkaa ei ollut, lainsäätäjä oli vielä naiivi – huumeet eivät olleet kiellettyjä eikä niiden käyttäminen rikos.

Mutta kun ongelmat alkoivat näkyä, nousi esiin myös auttajia.

Tapani Ruokanen kävi Rovaniemellä lukiota, mutta pääsi Sana-lehden kesätoimittajaksi 1960-luvun lopulla.

Kun Vihreä Keidas kutsui kristityn brittipopparin Cliff Richardin Suomeen esiintymään, pyydettiin kielitaitoista Tapania auttamaan järjestelyissä. Syyskuun 1969 vierailu oli 18-vuotiaalle rovaniemeläisnuorukaiselle uskomaton kokemus.

Ehti kulua lähes 50 vuotta, ja Vihreä Keidas pyysi Tapani Ruokasta jälleen apuun. Päihdenuoria auttamaan perustettu järjestö ja sen taustasäätiö halusivat toimintansa historian kirjoihin ja kansiin. ”Miksipä ei”, ajatteli Ruokanen. ”Tämähän on pian tehty.”

– Mutta kun näin Vilhonvuorenkadun kiinteistön kellarissa täyden komerollisen mappeja ajattelin, että mihin olen ryhtymässä. Kaksi vuotta tässä meni.

Vihreä Keidas syntyi auttamaan huumenuoria 1960-luvun puolivälin jälkeen. Kovat huumeet olivat tulleet Suomeen, erityisesti Helsingin seudulle. Käyttäjiä alkoi kuolla kylmyyteen ja yliannostuksiin.

Vihreän Keitaan historiikkiin tuli kuitenkin monta päällekkäistä tarinaa.

– Ensin on näitten muutamien auttajien missio: he haistoivat tämän jättimäisen huumeongelman juuri ennen kuin se räjähti käsiin. 60-lukulaisuus vapautti ihmisiä mutta vapautti myös kaikki negatiiviset voimat, Ruokanen selostaa.

1960-luku toi ihmiset kaupunkeihin, maaseutu autioitui, juurettomuus ja yksinäisyys vaivasivat. Seksuaalinen vapautuminen ja maallistuminen muuttivat Suomea. Oltiin avoimia kaikelle, myös huumeille.

– Sitten tällainen hienostorouva Ella Grönroos, jolla tuntui olevan avaimet kaikkiin koteihin yhteiskunnan huipulla, saa kutsumuksen auttaa päihteisiin ajautuneita nuoria. Jeesus-baari oli jotain aivan ennennäkemätöntä, Ruokanen kertoo.

Ne, jotka apua eniten tarvitsisivat, eivät osaa sitä hakea. Hyvinvointipalveluja käyttävät ne, jotka vielä pystyvät. – Tapani Ruokanen

Ella Grönroosin verkoston kautta myös jengilähetys-Teen Challengen perustajan David Wilkersonin malli rantautuu Suomeen. Päihdenuoria pyritään saamaan irti huumeista, terveeseen ja raittiiseen elämään. Evankeliumin julistus ja Kristuksen vapauttava pelastussanoma sekä hengellinen sielunhoito liitetään mukaan toimintaan.

– Siitä alkaa pitkä ja vaikea työ. Mitä tapahtuu ihmiselle, joka haluaa muuttua? Onko se mahdollistakaan? Ruokanen kysyy.

Ruokanen pohti kirjaa tehdessään paljon addiktiosta vapautumisen kaavaa ja mahdollisuutta.

– Mitähän tapahtuu ihmiselle, joka kääntyy kristityksi? Jorma Niemelä on sitä tutkinut ja väitellytkin aiheesta. Ihmisen maailmankuva keikahtaa aivan toiseen asentoon. On inhimillisesti valtavan kiinnostavaa, jos tällainen ihme tapahtuu, Ruokanen toteaa.

– Aina huumeista irtautuminen ei toki tapahdu kristillisessä järjestössä, eikä aina tulla kääntymykseen herätysliikkeessä. Mutta yllättävää vain on, miten monesta vanhasta addiktista on tullut toisten auttaja.

– Oman kristillisen näkökulman pohjalta ajattelen, että jos Jumalan Pyhä Henki alkaa toimia, se on hurjaa suorastaan, Ruokanen tunnustaa.

Aina huumeista irtautuminen ei toki tapahdu kristillisessä järjestössä, eikä aina tulla kääntymykseen herätysliikkeessä. Mutta yllättävää vain on, miten monesta vanhasta addiktista on tullut toisten auttaja. – Tapani Ruokanen

Heli Kaartinen, joka itse toimii päihdetyöntekijänä ja esiintyy myös Ruokasen kirjassa, on väittänyt alkoholinkäytön ja tupakoinnin vähentyneen, mutta huumeidenkäytön lisääntyneen.

– Siksi yhteiskunnallinen päätöksentekijä on vakavan pohdinnan edessä nyt 50 vuotta ensimmäisen huumeaallon jälkeen: kuinka paljon voidaan sallia sellaista, joka ei ole kaikille vahingollista, mutta joillekin äärimmäisen vahingollista, Ruokanen sanoo.

– Addiktion ylläpitäminen vie ihmisen terveyden ja suistaa hänet rikoksen polulle.

Kirjassa pohditaan myös sitä, löytyykö nykyään apua tarvitsevalle enää auttajia.

– Kyllä apua on tarjolla. Mutta tuntuu siltä, että ne, jotka sitä eniten tarvitsisivat, eivät sitä osaa hakea. Hyvinvointipalveluja käyttävät ne, jotka vielä pystyvät.

– Miten tavoittaa ne, jotka ovat täysin ulkokehällä? Ruokanen kysyy.

– Tätä on syrjäytyminen, se tapahtuu niin monella tasolla.

– Tarvitsisimme edelleen niitä partioita, jotka etsivät ja löytävät apua vailla olevat, Ruokanen sanoo.

 

Tapani Ruokanen: Kun huumeet tulivat Helsinkiin – Vihreän Keitaan tarina. Docenco 2018.