”Abortti on avoin haava, jota ei lääkitä”

6.11.2018 klo 15:53 Politiikka Samuli Rissanen

Kansanedustaja Päivi Räsänen laski itse, että abortin sallimisen jälkeen vuodesta 1970 lähtien Suomessa on tehty 620 026 raskauden keskeytystä. Hän toivoo aiheesta laajaa keskustelua, joka huomioisi myös, miten tärkeä merkitys vakaumuksella on asiassa.

Kansanedustaja Päivi Räsänen on viime vuosina kirjoittanut elämän ääripäitä koskevista eettisistä kysymyksistä. Kaksi vuotta sitten ilmestyi kirja eutanasiasta ja nyt Räsänen tarttui toiseen ajankohtaiseen teemaan, aborttiin.

Räsänen alkoi hahmotella kirjaa abortista heti eutanasiaa koskevan teoksen jälkeen, mutta tänä syksynä ulkoministeri Timo Soinin abortti-kannanottojen saama julkisuusryöppy ja eduskuntakäsittely nostivat aiheen jälleen keskusteluun.

– Minut yllätti aiheen eduskuntakäsittelyssä se, että ei ymmärretä, mihin uskonvakaumus perustuu ja miten tärkeä merkitys sillä on

– Minut yllätti aiheen eduskuntakäsittelyssä se, että ei ymmärretä, mihin uskonvakaumus perustuu ja miten tärkeä merkitys sillä on, Räsänen sanoo.

Aiheen käsittelyyn vaikuttaa Räsäsen mukaan lisäksi kollektiivinen syyllisyys. Kirjaa kirjoittaessaan Räsänen laski itse tilastoista tarkasti raskaudenkeskeytysten määrän sen jälkeen, kun abortti tuli lailliseksi vuonna 1970.

– Niitä on kaikkiaan 620 026. Viime vuonnakin tehtiin 9358 aborttia, Räsänen kertoo.

Luvut antavat Räsäsen mukaan kuvan siitä, kuinka montaa perhettä, äitiä ja isää asia koskettaa. Puhutaan sadoista tuhansista tälläkin hetkellä elossa olevista henkilöistä. Myös terveydenhuollon henkilöstö, kätilöt, hoitajat, lääkärit ovat osallisia.

– Aiheen käsittelyn tekee kipeäksi ja keskustelun vaikeaksi juuri se, että se koskettaa niin monia, Räsänen arvioi.

Kustannus Oy Uusi Tie on julkaissut Päivi Räsäsen tuoreimmankin kirjan. Kustannusyhtiön tiimi onnitteli Räsästä kirjan julkistamistilaisuudessa eduskunnassa tänään. (Kuva:Samuli Rissanen)

Esimerkiksi keväällä käsitelty eutanasia-lakialoite ei Räsäsen mukaan aiheuttanut vastaavaa tunneryöppyä, sillä Suomessa ei ole vielä niitä, joiden elämä olisi lopetettu myrkkypiikillä.

Koska mittaluokka on niin valtava, abortilla on myös väestöpoliittisia ja kansantaloudellisia vaikutuksia, mutta Räsänen keskittyy kirjassaan inhimillisiin seurauksiin.

Yksi niistä on esimerkiksi se, että valtaosa raskaudenkeskeytyksistä tehdään sosiaalisin perustein. Toinen se, että abortissa on kysymys myös vammaisten oikeudesta elää. 69 prosenttia Downin syndroomaa kantavista sikiöistä abortoidaan. Joukkoon mahtuu myös Turnerin syndrooma, joka ei myöskään tee lapsesta elinkelvotonta, vaan aiheuttaa lyhytkasvuisuutta. Silti heitäkin abortoidaan.

Räsäsen mukaan lääketieteen kehittyminen on lisäsi vienyt aborttikysymyksen uudelle rajalle, kun samanikäinen sikiö voidaan joko pelastaa elämälle tai abortoida. 22-23-viikkoisia sikiöitä syntyy ja selviää elossa, mutta yli 22-viikkoisia abortoidaan Räsäsen mukaan Suomessa yllättävän paljon.

– Toivon, että kirjani voisi olla keskustelun avaus näistäkin asioista, Räsänen sanoo.

– Jos saisin itse päättää, abortti olisi sallittu vain, jos äidin henki olisi vaarassa

Räsäsen mukaan vahvin argumentti abortin puolesta on naisten oikeuksiin vetoaminen.

– Vedotaan, että on oikeus omaan kehoon, mutta siinä sivuutetaan heikoimmassa asemassa olevan eli syntymättömän lapsen oikeus elää.

– Jos saisin itse päättää, abortti olisi sallittu vain, jos äidin henki olisi vaarassa, Räsänen sanoo.

Kiireellisimpinä askelina hän pitää kuitenkin terveydenhuollon omantunnonvapauden kirjaamista lakiin.

– Saan paljon yhteydenottoja terveydenhuollon ammattilaisilta, jotka eivät halua aborttia suorittaa, Räsänen kertoo.

Kuitenkin esimerkiksi gynekologiksi on mahdotonta erikoistua ilman.

Räsäsen mukaan ymmärtämättömyys vakaumusta kohtaan vaikutti esimerkiksi siihen, ettei yli 60 000 suomalaisen allekirjoittama kansalaisaloite omantunnonvapaudesta saanut eduskunnan tukea.

– Sen haluamme kirjata tulevaan hallitusohjelmaan, Räsänen vaatii.

Lisäksi hän haluaisi tiukennuksia esimerkiksi sikiön vammaisuuden perusteella tehtäviin abortteihin. Räsänen muistuttaa, että alunperin vuonna 1985 aborttilakiin lisätty pykälä koski sikiön elinkelvottomuutta.

– Se tarkoitti, että sikiöltä puuttui aivot tai joku elintärkeä osa, jotta se ei voisi syntyä elävänä. Vammaisuus ei ole elinkelvottomuutta, vaan esimerkiksi downin syndroomaan sairastava voi elää hyvää elämää.

Räsäsen mukaan abortti on Suomessa yhä avoin haava, jota ei lääkitä.

Abortin aiheuttamaan syyllisyyteen on hänen mukaansa lääke: Jeesuksen sovitustyöstä kumpuava armo ja anteeksiantamus.

Räsänen kiittää vuolaasti Tampereen NNKY:n ITU-projektia, jossa tuetaan nimenomaan abortin läpikäyneitä naisia.

– Seurakunnilla on syyllisyyden, armon ja anteeksiantamuksen sanoman välittäjinä tärkeä tehtävä, hän muistuttaa.

Ylös