Kristillisdemokraattien ”Sydämellä seniorit”-illassa puhunut Superin asiantuntija Sari Erkkilän mukaan vanhusten kotihoidossa työskentelevillä lähihoitajilla on hirvittävä eettinen kuorma, kun lain edellyttämää hoitoa ei kyetä antamaan ajan ja resurssien puutteen vuoksi.

Lähihoitajien ammattiliitto Superin toteuttama kyselytutkimus vanhusten kotihoidon tilasta vuonna 2018 on jälleen murheellista luettavaa.

”Jos tää meno jatkuu, meidät sydämet särkyy”-otsikolla varsin laajaa tutkimusta esitellyt Superin asiantuntija Sari Erkkilä arvioi, että kotihoidossa työskentelevät lähihoitajat kantavat hirvittävää eettistä kuormaa, kun resurssit eivät riitä lain edellyttämän hoidon tarjoamiseen.

– Työntekijöiden on voitava paremmin, Erkkilä toteaa lähes ensisanoikseen.

Hän kertoo, että kaikista kotihoidon työntekijöistä 37 prosenttia eli yli 3000 lähihoitajaa vastasi Superin kyselyyn.

Asiakkaat eivät saa lain mukaista laadukasta hoitoa, sillä lähes jokainen kyselyyn vastanneista (96 prosenttia) koki huolta nimenomaan hoidon laadusta

Se perusteella voi todeta, että asiakkaat eivät saa lain mukaista laadukasta hoitoa, sillä lähes jokainen kyselyyn vastanneista (96 prosenttia) koki huolta nimenomaan hoidon laadusta.

Työmääränsä kokee erittäin raskaaksi joka neljäs vastaajista. Erkkilä huomauttaa, että edelliseen, vuoden 2015 selvitykseen verrattuna on menty huonompaan suuntaan.

Alanvaihtoa pohtii lähes neljännes hoitajista.

– Hyvä hoito ei toteudu sen vuoksi, että ei yksinkertaisesti pystytä olemaan kahdessa paikassa samaan aikaan, Erkkilä summaa hoitajien kirjallisia vastauksia.

Vastauksissa nousi vahvasti esiin esimerkksi se, ettei siirtymäaikoja oteta huomioon eli aikaa, jonka hoitaja käyttää siirtyessään asiakkaalta toiselle.

– Niinpä joudutaan nipistämään asiakkaille varatusta ajasta ja henkilökohtaisista tauoista, Erkkilä kertoo.

Myös selkeitä aikataulutukseen liittyviä ristiriitaisuuksia esiintyy: ”Jos asiakkaalla no. 1 sovittu aika klo 8:00 ja kesto 20 minuuttia, seuraava asiakas no. 2 on laitettu 8:10 ja kesto 10 minuuttia. Ja tätä koko loppupäivä. Ei näin onnistu työnteko!”, eräs vastaajsta kirjoittaa.

Kurjistumiskierteen selitys on yksinkertainen: Työmäärä ja asiakaskäynnit ovat lisääntyneet ja entistä huonompikuntoisia hoidetaan kotona, mutta hoitajamäärä on pysyneet ennallaan tai jopa vähentynyt.

Kolmannes kertoo, että sijaisia otettaisiin, mutta niitä ei saada. Vakansseja jää täyttämättä, koska huonoon maineeseen joutunut ala ei houkuttele työntekijöitä.

– Meitäkin on syytetty siitä, että Super on pilannut kotihoidon maineen, kun pidämme epäkohtia esillä, Erkkilä kertoo.

Ja totta onkin, että kun kunnat ovat olleet kyvyttömiä suorittamaan valvontatehtävää, ammattiliitot ovat joutuneet ottamaan roolin kannettavakseen.

–  Lähes puolet esimiehistä ei usko työntekijän kertomaa huolta, Erkkilä huokaa.

Kuitenkin kotihoidossa työskentelevällä on ilmoitusvelvollisuus, mikäli lain mukainen hoito ei toteudu. Se ei usein kuitenkaan johda toimenpiteisiin. Päinvastoin:

– Työntekijöitä on uhkailtu esimerkiksi irtisanomisilla ja epäasiallisella kohtelulla eli ilmoittaja on saanut syyt niskoilleen, Erkkilä kertoo.

Pelkästään dystooppinen kuva ei kuitenkaan kyselynkään perusteella välity, sillä hoitajat pitävät työstään, jossa asiakkaat auttavat jaksamaan.

–   Vastauksissa korostuu, että asiakkaat auttavat työntekijöitä jaksamaan. Ne työvuorot, kun on ollut aikaa olla asiakkaan kanssa, koetaan erityisen merkityksellisinä.