YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus täytti joulukuussa 70 vuotta. Ihmisoikeusjulistus oli toisen maailmansodan jälkeisessä maailmassa ennennäkemätön moraalinen harppaus sosiaalista oikeudenmukaisuutta kohti. Kuitenkin nyt monta sodanjälkeistä sukupolvea myöhemmin ovat erityisesti poliittiset perusoikeudet, demokratia ja vapaan maailman arvot kaikkea muuta kuin universaalisti omaksuttuja. Noin alle puolet maailman valtioista voidaan luokitella vapaiksi demokratioiksi.

Useiden raporttien mukaan myös Länsi-Euroopassa ilmenee epädemokraattisia aatteita, ja vaikka avoimet eurooppalaiset yhteiskunnat ovat itsessään vakaita, on ihmisoikeuksia vähättelevien asenteiden näkyvyys saanut muun maailman huomion.

Demokratian globaali tilanne on huonoimmillaan yli kymmeneen vuoteen, jos on uskominen poliittista vapautta mittaavaa, perinteikästä Freedom House -kansalaisjärjestöä. Erityisesti sensuuri, hyökkäykset toimittajia kohtaan sekä ihmisoikeusaktivistien häirintä ovat tämän hetken merkittävimpiä haasteita kansalaisoikeuksille. Myös useat entisen itäblokin maat kuten Ukraina, Unkari ja Valko-Venäjä ovat ottaneet lehdistönvapauden ja kansalaisvapauksien saralla askeleita taaksepäin. Useiden raporttien mukaan myös Länsi-Euroopassa ilmenee epädemokraattisia aatteita, ja vaikka avoimet eurooppalaiset yhteiskunnat ovat itsessään vakaita, on ihmisoikeuksia vähättelevien asenteiden näkyvyys saanut muun maailman huomion.

Viimeaikainen kehitys puhuu sen puolesta, että tulevat 70 vuotta vaativat meiltä edelleen täyttä fokusta ja panostusta perusihmisoikeuksiin myös meillä kotona. Kaikki sivistys, vapaa talouselämä, kansalaisturvallisuus ja kokonaishyvinvointi ovat vapaan maailman olosuhteiden mahdollistamia eikä niitä tähän päivään mennessä ole saavutettu missään muussa yhteydessä.

 

Kirjoittaja Miikka-Markus Leskinen on kansainvälisten suhteiden jatko-opiskelija ja media-asiantuntija