Eduskunnan lainsäädäntötyön on perustuttava oikeaan tietoon. Siksi ennen päätöstä asioista pyritään saamaan mahdollisimman kattava ja tarkka tieto kuulemalla asiantuntijoita laaja-alaisesti. Tehdään kansainvälisiä vertailuja. Analysoidaan ja pohditaan. Tähän kaikkeen lisätään poliittiset aatteet, arvot ja tavoitteet sekä kansalaispalaute.

Sitten ovat valtamedian tavoitteet, jotka eivät aina ole pyyteettömiä. Sosiaalinen media on kaikkien näkemysten sekoitus, ja totuus on vielä vaikeammin löydettävissä sieltä.

Oikea totuus haluaa tulla kuulluksi.

Homma ei ole aina helppoa, ja myönnän, että kaiken tämän keskellä on ajoittain vaikea tunnistaa totuutta. Siksi on enemmän kuin tärkeää, että puheemme ja väitteemme perustuvat sellaiseen tietoon, joka on tarkistettavissa ja todistettavissa.

On ajoittain vaikea tunnistaa totuutta. Siksi on enemmän kuin tärkeää, että puheemme ja väitteemme perustuvat sellaiseen tietoon, joka on tarkistettavissa ja todistettavissa.

Kuulopuheisiin, oletuksiin ja osatotuuksiin perustuvilla tulkinnoilla syntyy vain vääriä johtopäätöksiä. Erityisesti kristillisen median jakamalta tiedolta odotetaan totuudellisuutta, koska ajatus kristillisyydestä mediassa sisältää korkean velvoitteen totuudessa pysymiseen. Siksi onkin erityisen tärkeää, että sen tiedot perustuvat luotettaviin, varmoihin ja tarkistettavissa oleviin lähteisiin.

On siis oltava huolellinen siinä, miten tietoa käsitellään ja mistä sitä hankitaan. Epätarkan tiedon kertominen totuutena on kaikinpuolin vahingollista ja työläs korjata.

Tästä kaikesta hyvästä pyrkimyksestä huolimatta aina ei saavuteta parasta lopputulosta, vaan lakeja joudutaan myöhemmin tarkentamaan ja muuttamaan, kun ymmärrys ja käytäntö tuovat asiaan lisävaloa. Hyvä niin.